Joulun iloa ja rauhaa!

Toivotan kaikille lukijoilleni: Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Jouluvalot ikkunaan

Päivä on harmaan sateinen, eikä lunta näi oikein missään. Ripustin tämän yläkerran huoneen ikkunaan sydänvalosarjan tuomaan valoa sisään ja ulos. Orapihlajapuuhun olen ostanut myös valosarjan, mutta odotan poikaani kotiutuvan ja jätän asennuksen hänen tehtäväkseen. Onneksi ulkona ei tuule, joten voin illalla laittaa kynttilälähtyjä palamaan adventin kunniaksi.

Olen kuunnellut Jouluradiosta joulusävelmiä ja avannut joulukalenterin ensimmäisen luukun( partiolaisten kalenterissa se on 1.adventti). Täältä löytyy Kylväjän adventtikalenteri ja Joulukirkko.fi sivuilla on paljon monenlaista jouluiloa! Radio Novan Joulun radio on myös avattu.

Laitoin leivinuuniiin tulen, sillä kylmyys ja kosteus pyrkii sisään. Naapurissa tuoksuvat joulutortut ja pian kuulema saan maistiaisia. Itse en ole vielä ostanut torttutaikinaa, enkä leiponut mitään muutakaan.

Liekö syksyn piemydellä vai millä vaikutuksensa mielialaani. Se on varsin apea ja mihinkään en saa tartuttua. Poika tulee huomenna käymään, joten kai ainakin pojan sänky on pelastettava rojukasan alta. Viikon verran olen nukkunut tosi huonosti; alkuyöt ovat menneet valvoessa. Olen lisännyt lääkitystäkin, mutta vielä ei ainakaan ole siitä ollut apua. Nyt olis tarpeen se kirkasvalolamppu, jos siitäkän nyt mitään apua olisi? Onko teillä hyviä kokemuksia lampusta.

Lähden etsimään sähkökynttelikköjä vintin uumenista. Voimia kaikille pimeyden keskelle!

1. adventtisunnuntai

Siunattua adventin aikaa!

 

Mielenterveysviikolla

Kuluva viikko oli Mielenterveysviikko. Olimme järjestänee yhteiset myyjäiset terveyskeskuksen kahvioo, tiistaista torstaihin. Tässä Kasken pöytä.

Loimupellon pöytä oikealla ja meidän Ylä-Karjalan mielenterveysyhdistyksen kuntoutumis ja päiväkeskuksen pöytä vasemmalla.




Asiakkaita kävi mukavasti ja teimme samalla tunnetuksi toimintaamme.

Ankeuttajan kynsissä

Tylypahkan ankeuttajat taitavat olla liikkeellä näin syyspimeillä, sillä tunnen kulkevani kuin tönkössä sumussa enkä saa mitään aikaiseksi. Blogit ovat jääneet päivittämätta, huusholli siivoamatta ja talon viemäristökin on tukossa. Tuohon viimeisimpään on tulossa toivottavasti muutosta tämän päivän kuluessa.

Olin viikonlopun veljeni perheessä, ja näin siellä (tosin kaukaa) valkohäntäpeuroja syömässä läheisellä pellolla. Veljeni anopin pihassa niitä oli ollut to aamuna 8 kpl.

"Ulkomaille"

Ennen sanottiin, että ulkomaille Höjäkkään! Sellaisia sanontoja riittänee joka kylässä aina paikkakuntaa vaihdellen. Mie lähen nyt ulkomaille Nikkalaan, eli Haaparannan liepeille. Siskon tytär on synnyttänyt tyttären ja me siskon kanssa lähdemme tätä uutta pienokaista ja hänen vanhempiaan tapaamaan. Matkalla menee ehkä viikon verran.

Ilma on aurinkoinen, pakkassää. Aamulla pakkasta oli n,. -10 astetta. Maa oli kuurassa, mutta ei vielä lunta. Pohjoisessa taitaa lumikelit olla jo vastassa.

Jotkut puut ovat vielä kauniissa ruskassa!

Syksyisiä mietteitä

Blogin päivitys on ollut pitkään aikomuksena, vaan kiirekkö lie estänyt sen toteutumista. Mielessäni on liikkunut asioita ja tapahtumia, joista voisin täällä kertoa. Nyt sitten kuitenkin tuntuu pää olevan täysin tyhjä.

Hortensia on kuvattu jo viime kuussa, mutta yhä se vain kukkii. Sain tämän kasvin toissa keväänä ja kukittuaan istutin sen ulos. Siellä se kasvoi ja rehotti, kunnes jäi lumen alle. Keväällä huomasin, kukkarinnettä kitkiessäni, että hortensian paikalle työntyi vaaleanvihreitä silmuja. Odotin melkein henkeä pidätellen kasvaisiko edelliskesäinen kukka talven jälkeen minua ilahduttamaan. Heinäkuussa alkoi työntyä ensimmäisiä nuppuja ja syyskuun alussa se aukaisi siniset kukkatertut upeaan loistoon. Jätän sen edelleen maahan ja odotan ensi keväänä taas uutta yllätystä.

Kaktukset viettivät myös kesän ulkosalla, aurinkoisella seinustalla. Kesän lämpö sai kehiteltyä kasveihin kukkanuput ja yksi niistä aukaisi ihanan kukkansa. Kannoin kasvit viime viikolla sisälle, lämpimään ja eilen jo satoikin maan valkoiseksi räntää.

Viime viikolla olin Joensuussa, Psykiatrisen kuntoutuksen seminaarissa .
Seminaari (1.-2.10.2009) oli Joensuun mielenterveyskeskuksen järjestämä koulutus- ja kohtaamistilaisuus vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivien, heidän omaistensa ja ammatikseen psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tekevien ihmisten kesken. Pääsin mukaan Omaiset mielenterveystyön tukena järjestön kautta. Ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Eniten antoi mahdollisuus vertaistukeen; keskusteluun samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Näimme seminaarissa osan Tanssiteatteiesityksestä "Mielisairaus - mitä sitten". Teos on Anne Turtiasen omakohtainen kertomus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 28 vuoden ajalta. Esitys on nähtävissä vielä tänä syksynä Joensuun Pakkahuoneella 7.10 ja 10.10 klo 19. Kannatta käydä katsomassa!

Menossa mukana

Siilinjärvi, Kuopio, Valamo, Joensuu ja Koli ovat paikkoja joissa olen vieraillut kuluneen kahden viikon aikana ja tulevaisuudessakin on vielä muutama menopaikka. "Eläkeläisellä riittää kiireitä" sanonta taitaa pitää paikkansa.


Kuopiossa oli 5.-6.9 Hiippakunnan ja Suomen Lähetysseuran yhteiset juhlat. Pääsin mukaan seurakunnan bussiin lauantaina ja vierailimme toritapahtumassa, pääjuhlassa sekä Esa Ruuttusen konsertissa tuomiokirkossa. Oli mukava olla kerrankin vain osallistujana matkassa. Kiitos matkan järjestäjälle!

Hiljentyminen Valamossa näin syksyisin on kuulunut ohjelmistoon jo vuosia. Tapasin samalla hyvän blogiystäväni Angorinan ja hänen kotona olevat lapsensa. Kiitos mukavasta illasta kanssanne!


Mennyt lauantai ja sunnuntai katselin Kolin upeita maisemia! Sain osallistua "Omaiset mielenterveystyön tukena" yhdistyksen järjestämälle virkistyskurssille. Kurssin ohjelma ja -puitteet olivat upeat. Sain monta uutta vertaistukiystävää! Kiitos vielä kerran yhdessäolosta!

Lampaat laidunsivat aivan Koli-hotellin alapuolella ja niitä oli mukava käydä rapsuttamassa.

Huomenna lähden ystävien mukana saareen ja keskiviikkona olen kuskina Joensuun matkalla. Sitten on taas mukava asettua kotiin lepäämään.

Vetoomus mielenterveyspalvelujen puolesta

Tämä on minun sydäntä lähellä, joten markkinoin sitä muillekin. Mielenterveyden keskusliiton sivulta löytyy tämä vetoomus. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kunnat säästävät mielenterveyspalvelujen järjestämisessä ja mm. nuoret saavat odottaa palvelujen piiriin pääsemistä useita kuukausia. "Me vaadimme kunnilta päättäväisyyttä järjestää riittävät ja tasokkaat mielenterveyspalvelut ja valtiolta sanktion, jos kunta laiminlyö tehtävänsä huolehtia psyykkisesti sairastuneista." (ote vetoomuksesta)

Allekirjoituksia kerätään syyskuun loppuun mennessä ja vetoomus luovutetaan sosiaali- ja terveysministereille ja kansanedustajille lokakuussa.

Kesän riemuja

Uinnilla alkoi tämäkin aamu, niinkuin useimmat kesän aamuni! Tuskin lapsenakaan nautin niin paljon uintireissuista, kuin tänä kesänä. Sain oikein innon pyöräillä aamuisin läheiseen (n. vajaa kilometri) rantaan ja viettää siellä veden varassa puolisen tuntia. Alkukesästä seuranani olivat linnut viserryksineen, nyt nautin vain hiljaisuudesta!

Uintikuvat eivät tietenkään ole minusta ja reilusti nuoremmasta kummipojastani ja hänen riemustaan!


Ongen kohokin pompahteli parina iltana ja antoi aimo annoksen särkiä lokeille ja ahvenia savustettavaksi.

Mustikkaretkeltä jäi kuvat ottamatta ja marjat olivat tosi huonolaatuisia. Sen verran on kesä antanut kosteuttaan, että mustikoitten toinen puoli paistoi jo harmaana. Siskoni taisi mehustaa saaliista suurimman osan. Metsävattuja sain hyvältä ystävältäni ja puutarhavattujakin poimin muutaman litran. Nyt odottelen innolla puolukoiden kypsymistä, sillä ilman puolukkahilloa ei voi talvea elää.

Ketoneilikat, nuo lapsuuteni kadoksissa olleet kukat löytyivät kummipoikani kotikylältä isoina kenttinä. Kuva ei ole hyvä, se on liian kaukaa otettu, mutta ketoneilikoita siinä kasvaa.

Krassitkin ennättivät tänä kesänä kukkaan, vaikka kylvin ne siemenistä suoraan ulos. Joku perhosen toukka vain nakersi lehdet reikäisiksi ja näytti jo koko kasvusto kärsivän siitä.

Sain serkultani pienen peltotilkun vihannesmaaksi ja hyvin siinä kasvoikin tilli, salaatti, pesilja ja ruohosipuli. Eilen laitoin kummityttären kaneille aimo annoksen saalaatteja syötäväksi, sillä ne alkavat mennä jo yli-ikäisiksi.

Kukat tuottavat iloa myös sisätiloissa. Sain nämä ihanat verenpisarat kasvamaan tuntemattoman Kirsti ystäväni lähettämistä pistokkaista. Kiitos Kirsti!

Kesä on vierähtänyt melkein kokonaan tässä kotinurkilla. Muutaman kerran olen piipahtanut siskoni luona Sotkamossa, päivän vierailuilla Kuhmossa. Uimaharjussa ja Lieksassa. Ehkä syksyn mittaan tulee vielä muutaman pyrähdys tehtyä, ystävien luona.

Lauluilta museolla!

Ikolan museolla oli eilen illalla lauluilta. Mukana oli n. parinkymmenen hengen porukka, seurakunnan kesätyöntekijöiden johdolla. Olipa mukava laulaa yhdessä, pitkästä aikaa. Kiitos kuuluu mukanaolostani hyvälle ystävälleni ja hänen tyttärelleen, jotka jo aamupäivästä muistuttivat tapahtumasta. Kävin ensin kyläilemässä heidän luonaan ja tulin sitten heiltä suoraan laulutapahtumaan.
Ikolan pirtin tupa on tuttuakin tutunpi lapsuudestani. Haimme tästä talosta tarvitsemamme maidon ja talon tytär oli parhain ystäväni ja koulutoverini. Lapsuuden jälkeen olen tavannut hänet vain kerran, eikä silloinkaan hänen uusi sukunimensä jäänyt muistiin. Nyt kaipaan kovasti Leenua, jonka kanssa kesäisin koluttiin Ikolan aitan vintit ja luettiin tyttökirjoja!


Museoalueella on useampana kesänä ollut laliduntamassa kesälampaita. Nytkin siellä käyskentelee viisi suurta mustaa emälammasta yhdessä valkoisen Pastori-pässin kanssa. Emälampaillakin on nimet, mutta jostain syystä muistan vain pässin nimen :)

Lähden viikonlopuksi vierailulle nuorimman kummilapseni kotiin. Tämä poika täytti huhtikuussa 9v, ja minulla on synttärilahja vielä antamatta. Tiedossa on varmasti mukava yhdessäolo mm. traktorin saloihin tutustumalla, uimalla ja pelaamalla. Toivottavasti vanhan ja raihnaan kummitädin voimat riittävän nuoren miehen kanssa touhutessa!

Sunnuntaiaamun rauhaa

 

Heräsin tänään jo klo 5 ja ihmeen virkeänä. Ajattelin kerrankin nauttia aamutunnelmasta. Aurinko paistoi täydeltä terältään metsän takaa, mutta lämpömittari näytti vaiin +8 astetta. Luin hetken Mauri Paasilinnan kirjaa: Korpivaellus, joka kertoo sodan ajasta Rovaniemellä ja sotavankileiriltä Venäjällä. Tietsikka oli auki ja tarkastin sähköpostin, facebookin ja muutaman suosikkiblogini. Jääkaapista löytyi Kuhmosta ostamiani rönttösiä, joista yhden nautin suurella mielihyvällä vihreän teen kanssa.

Poikani on käymässä ja auto kotona. Teki mieli lähteä aamu-uinnille. Nyt ei ollut pukeutumisongelmiä; uimapuku ja aamutakki riittivät mainiosti. Vesi oli ihmeen lämmintä, vaikka eilen tuuli aika navakasti. Järvi oli tyyni, linnut visertivät rantalepikossa ja aurinko paistoi uimapaikalleni. Oi sitä autuutta!

Luin aamupostin (kiitos E:n ja J:n) ja ihastelin nokkosperhosten liitoa kukkasissa. En osaa vieläkään ottaa selvää lähikuvaa, mutta jokunen onnistui lähes siedettävästi.

Nyt lähden keittämään lisää teetä ja nauttimaan toisesta rönttösestä!

Ihanaa sunnuntaita teille jokaiselle!

Kesän kauneutta

Kesää on tullut ihasteltua, vaikka ilmat eivät aina niin kesäisiä olekkaan. Naapurin sireenipensaissa oli juhannuksen aikaan parvi ohdakeperhosia. Kummipoikani tunnisti ne kuvasta niiksi ja ne olivat varmaan vasta tulolennolla tänne pohjoiseen. Mesi näytti maistuvan.




Pari viimeistä viikonloppua seikkailin lähimaastossa Lukaksen kanssa. Se kävelytti minua tiet, vaarat ja rannat läpeensä.




Uimassa Lukas kävi aina, kun vettä oli lähistöllä. Minäkin olen uinut muutaman kerran, täällä ja Sotkamossa. Aamulla ei tule laiskuudelta vain lähdettyä ja illalla on liian väsynyt. Yhdellä uimareissulla kaaduin rantaveteen, seurauksella että molemmat polvet saivat mustelmia ja pienia rikamia. Oikea jalka ei anna vieläkään varata polveen. Tässä iässä tasapaino alkaa uudelleen heittää ja polvet ovat verillä kuin pienellä lapsella :D
Uni on maistunut, vaikka en joka yöksi muista ottaa Peratsinia. Viime yönä piti kuitenkin nousta yhden aikaan lääkekaapille. Uni ei ollut vielä tavoittanut silmäluomiani ja oikeaa kättä särki. Peukalo on ollut pitkään kipeä ja nyt särki koko kättä aina olkapäästä alkaen. (Neulomaan olen kuitenkin päivittäin pystynyt, joten lääkäriä ei ole vielä tarvittu, virn!)


Lukas haettiin illalla kotiinsa Sotkamoon.

Tänään olen vieraillut lapsuuden ystäväni ruokapöydässä; lohi ja uudet perunat aterialla. Kesäpäivät lyhenevät ja illat pimenevät västämättä. Jospa vielä saataisiin nauttia helteestäkin!

Sateen keskeltä: "Aurinkoista Juhannusta!"

Karjalan kunnailla
Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah .
Kägöi kuldaine kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Mie tunnen siun vuaras da kai mäjet nua,
da kaskinna kai on jo Karjalan mua.
Da synkis da sankois nois salomais
ken salmiloin suulois nygöi souvella sais.

Jo moneh kerdahbo kierringi nois,
mie Karjalan huoguja-hongikkolois,
da vuaroil sen seizoin pall’ahin päin ;
da Karjalan kaiken ies silmäzien näin.

Da vuaroin harjoil noil ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi da suo,
da siel mitä tunzin da kuulin da näin,
dai siid igipäiväzeh kaibavoh jäin.

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah .
Kägöi kuldaine kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Karjalan kunnailla, sanat Valter Juva
Karjalankieliset sanat Iivo Härkönen


Vettä sataa ja tulee. Onneksi ikkunoista ei ole poistettu tuplia ja sähköpatterit saa väänettyä lämpimälle. En ole lämmittänyt leivinuunia tai hellaa, vaikka niistä saisikin nopeasti lämpöä tähän Suomen vähälumiseen kesään.

Vointini on heitellyt viime viikkoina unettomuuden vuoksi. Nyt psykiatri vaihtoi lääkitystä, tai kunhan olen syönyt entiset lääkkeet loppuun eli noin kuukauden päästä. Efexor depot lopetetaan ja sijalle tulee Sertralin 50mg. Unettomuuteen aloitin psykiatrin määräyksestä Peratsinen uudelleen. Toivottavasti se vaikuttaa pian, sillä en haluaisi syödä sitä kovin pitkään. Viime kesänä pääsin unettomuudesta viikon kuurilla. Unettomuus tuo esiin tietysti alakulon ja jaksamattomuuden. Siihen tämä vesisade ja kylmyys on omiaan. Näin viihdyn sisällä, peitto korvissa. Vaan kyllä se tästä vielä kesäksi muuttuu ja mieli kohenee, näin ainakin toivon!

Mukavaa juhannusta ja pitäkää huoli itsestä ja rakkaistanne!

Näköisyyttä?

http://www.myheritage.com/collage

Löytyi samannäköisyyttä maailmalta! Mitäs tuumaatte?

Hoidossa vai heitteillä

Leena Vähäkylä on kirjoittanut tuon otsikon nimisen kirjan, ja olen sitä juuri lukemassa. Kirja on ilmestynyt 4 vuotta sitten ja mietin sitä lukiessa "kuinka vieläkin paljon huonommin asiat ovat tänä päivänä". Mielenterveysongelmat lisääntyvät, mutta resulssit eivät sitä tee. Isonkin kaupungin mielenterveystoimistossa saattaa olla vain yksi psykiatri, joka käy vastaanotolla n. kerran viikossa. Potilaat pääsevät vastaanotolle n.1x puolessa vuodessa, jos niinkään usein.Koko ajan sairalapaikkoja vähennetään, niin myös täällä Pohjois-Karjalassa. Itselläni on ollut se hyvä onni, että olen päässyt psykiatrille aina silloin kun on tarvetta ollut. Läheiseni tilanne on ollut taas aivan toisin: psykiatrin saa kiinni harvoin vain puhelimitse ja vastaanotolle pääsee n. kerran vuodessa. Eipä siinä kovin seurata potilaan taudin tasapainoa, tai arvioida terapian tarvetta. Viiden vuoden aikana läheiseni ei ole päässyt vieläkään terapiaan; katsotaaanko hänet siihen sitten liian sairaaksi. Näin maallikkona, tai osittain jonkinlaisen tietämyksen omaavana ajattelisin, että nuoren ihmisen terapia, lääkityksen rinnalla ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi elintärkeä nuoren tulevaisuuden kannalta. Tuossa yllämainitussa kirjassa kerrotaan useasta potilaasta, jotka kelan lääkäri on merkinnyt liian sairaaksi ja evännyt näin kelan korvaaman terapian. He, joiden vanhemmat ovat pystyneet maksamaan yksityisen terapian ovat saaneet apua. Muut ovat sinnitelleet muilla keinoin, tai päätyneet omankäden oikeuteen elämänsä suhteen. Tuo kirja on raskasta luettavaa, mutta sen asiat ovat tosia. Päättäjät ummistavat silmänsä ja korvansa meiltä, jotka katsotaan mieleltämme sairaiksi ja arvellaan meidän olevan hyödyttömiä yhteiskunnalle. Niin ei pitäisi olla, varsinkaan nuorten kohdalla, eikä kenenkään kohdalla.

Masennusryhmämme on kokoontunut 4x, joista itse jouduin olemaan yhden kerran poissa, sairauden takia. Ryhmä on tosi hyvä ja varsinkin opas, jonka pohjalta ryhmää pidämme ja ohjaaja oikeasti huippuhyvä! Meistä kaksi on masennuksen omakohtaisesti sairastaneita ja loput ryhmäläiset ovat mielenterveyskuntoutujien omaisia (minä olen näissä molemmissa rooleissa). Luemme tehtäväkirjaa kotiläksynä ja teemme sen tehtäviä. Kolmella viikolla kirjasimme kunkin päivän mielialat (numeroilla 1-9) aamuin, päivin ja illoin. Omat lukemat ovat olleet keskiarvoltaan 3-6,3) Viime viikolla mietimme omia ajtuksiamme ja yritimme tunnistaa masennuksen aiheuttamia ajatusvääristymiä. Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa tuntemustemme seulontaa ja miettiä tavoittelemisen arvoista tunnetilaa ja keinoa päästä siihen omalla kohdallamme. Itse olen huomannut, että väsyneenä ovat kielteiset tunteet enemmän vallalla. Lääkitys myös tekee sen, että tunneskaala on melko pieni eli lääkkeet tasaavat tunteita molemmistä laidoista, niin ilossa kuin surussa.

Aurinko on yksi merkittävä ilon tuojista ja mielialan kohottajista. Tänä aamuna heräsin 10,5h yöunilta ja verhojen takaa paljastui kirkas aurinkoinen taivas! Edellisen yön olin valvonut kokonaan ja sitä edellisenäkin nukuin vain muutaman tunnin. Viikonloppu kului melkein vetistellessä yhdessä pilviverhon kanssa. Tänään oli mieli jo pirteämpi. Soitin heti aamusta eräälle Kangasalan yhtäkkiä yksin kurssin ystävälleni ja oli ilo kuunnella hänen kerrontaansa "pohojalaasella murtehella" :). Terveisiä kaikille teille, Kangasalalla olleille, jos satutte tätä lukemaan. Päivällä olin mielenterveyskuntoutujien askartelupiirissä ja saimme rupatella siellä ystävien kesken: oikein sydämen kyllyydestä. Lounastin hyvän ystäväni, entisen työkaverini kanssa ja vaihdoimme siinä syödessämme kuulumisia. Tuollaiset tapaamiset ovat kullan arvoisia hetkiä!

Jumala on antanut minulle suuren lahjan: sydänystävän, ja hänet tapaan huomenna. Harva aikuinen varmaan enää ystävystyy niinkuin me olemme tehneet ja ystävyyttä on kestänyt kohta 30 vuotta. Se on jo pitkä aika, kohta 60v täyttävän elämässä. Tapaamme huomenna, jos Jumala suo!

Helatorstaita ja sairastelua

Aurinko on paistanut koko päivän, vaikka mustat pilvet kiertävätkin taivalla. Olen ensimmäistä päivää päiväpukeissa, sitten viime lauantain. Melkein viikko on mennyt kovassa kuumeessa, yskässä ja nuhassa. Ensimmäiset vuorokaudet nukuin melkein putkeen. Vaihdoin välillä kuivia vaatteita sänkyyn ja päälleni ja taas nukuin. Sitten tuli öitä, etten saanut yskältäni nukuttua ollenkaan. Viime yönä nukuin muutaman tunnin ja aamupäivä tuntui tosi huonolta. Nyt tuntuu taas helpottavan. Istuin jo ulkona hetken ja kiertelin katselemassa kevään kasvua pihassani.

Viikko sitten maanantaina alkoi täällä masennusryhmä, joka käsittelee työkirjaa "Depressiokoulu". Viime maanantaina jouduin sitten olemaan jo poissa. Jospa selviytyisin nyt maanantaina mukaan. Ryhmä tuntui mukavalta ja ohjaaja myös. Ryhmän toimintamalli on ratkaisukeskeinen ja suuntautuminen tulevaisuuteen. Jospa niitä uusia keinoja löytyisi tähän elämän arkeen.
Luin viime viikolla melkein kokonaan Irma Karilan ja Anna-Maijan Kokon kirjan "Krooninen masennus - Mitä on tehtävissä" ja nyt aloitiin Pirkko Siltalan "Nainen ja masennus". Molemmat ovat erittäin hyviä kirjoja.
Ann-Maija Kokko pitää luennon kroonisesta masennuksesta ja sen hoidosta syksyllä Joensuussa. Olen jo ilmoittautunut sinne mukaan.

Kevät on saapunut Ylä-Karjalaan; koivut viheriöivät ja linnut visertävät. Kahtena yönä olen kuunnellut kirjosieppojen kosiviserrystä tuossa pihapuussani.

Hyvää helatorstaita ja tulevaa viikonloppua kaikille!

Myöhäisillan päivitys ja tunnustuksia

Siru71









Pirena ja Pirjo



















Pirena





Kiitos ystävät! Olette antaneet aivan ihania tunnustuksia!
Nyt annan nämä kaikki kolme eteenpäin: Bluelle
Johannalle
ja Amalia-mummolle

Kirjoittelen tätä yksi sormi paketissa: eikä se ihan tavallinen paketti olekaan :)
Sormen päässä on känsä ja laitoin siihen netisätä löytämäni ohjeen mukaisen hoidon. Älkää kyselkö, miltä sivulta, sillä en muista kuitenkaan. Kuitenkin ohje oli tällainen: känsän päälle laitetaan banaanin kuoripala (sisäpuoli sormea vasten) ja se sidotaan heftalla kahdeksi vuodokaudeksi siihen. Känsän pitäisi hävitä, ei heti kolmentana päivänä, mutta jonkun ajan päästä. Kerron jos tapahtuu tällainen ihme.

Tänään olen ollut mielestäni ahkera, sillä aloitin pihan haravoinnin. Naapureiden pihat jo vihertävät, mutta minä vasta aloitin paksun heinä ja lehtikerroksen siivoamisen. En näet viime syksynä jaksanut surultani paneutua minkäänlaisiin pihahommiin. Nyt sitä on sitten kaksinverroin haravoitavaa.

Olen herkutellut tässä kahtena päivänä. Eilen olin entisten työtovereiden kanssa tekemässä ja syömässä yhteistä sushi-illallista. Se oli hauskaa ja ah niin maukasta! Kiitos Apa ja te toiset!
Tänä iltana olin ystävän luona saunassa ja saunavieraille tarjottiin uuden sadon nokkoslettuja sienimuhennostäytteellä. Oi, aivan suussa sulavia! Kiitos Katriina!

Nyt sitten köllähdän tämän ison mahani kanssa yöunille. Tästä lähtien on paastottava, jotta kolesterolimittaus loppukuusta näyttäisi siedettävia lukemia. Eikä olisi pahitteeksi saada tuota vyötäröäkin joskus näkyviin.

Äitienpäivän iltana

 

Äitienpäivä on jo illassa! Täällä paistaa aurinko ja tulee niin että suuret männyt heiluvat tuossa naapuritontilla, ikkunan takana.
Heräsin aamulla vasta klo 10:15. Puhelimessa odotti tekstiviesti: tule lounaalle puolen päivän aikaan. Ruokailu lapsuudenystäväni luona venyi tänne iltaan saakka. Ystävän kanssa on mukava olla ja viettää yhdessä sunnuntaipäivää. Poikani oli herännyt puolelta päivin ja sain häneltä onnittelut kännykän kautta. Ihanaa, että lapsi muistaa!

Luonto on vasta heräämässä täällä itä-Suomessa. Eilen huomasimme serkkuni kanssa ensimmäiset sinivuokon kukkaset pihallamme. Skillat aukaisevat myös kukkiaan ja koivuissa näkyy usvamainen viherrys.

Hyvää äitienpäivän iltaa meille kaikille!

Viikko vierähti mukavasti Kainuussa

"Yhä ylös yrittää, mäelle hän kiipeää", nokipoikaa mukaellen laulelin aamuisin kiivetessäni Lukaksen kanssa Hiukan rantatörmää ylös metsikköön. Onneksi minulla oli tätä vetoapua, sillä omat jalkani eivät vapaaehtoisesti kiipeilyä harrasta :)!

Järveä peitti vielä jääkansi ja ja aurinkoinen sää houkutteli sinne vielä kävelijöitä ja hiihtäjiä. Naamarustinkini sai vähän rusketusta ja aistini herkistyivät jään rahinaan ja napsahteluun, pihkan tuoksuun ja mustarastaan liverrykseen.


Metsiköstä löytyi vielä vahvaakin lumikerrosta, mutta rantapolku oli sula ja mukavan pehmeä. Koiran hajuaisti löysi makoisia tervehdyksiä ja minä nautin luonnon rauhasta.


Paluumatkalla saattoi rauhoittua jo poseeraamaankin.


Sula kukkapenkki heloitti auringonkeltaisena.

Tulin eilen kotiin, ystävien lempeällä avustuksella! Kiitos Apa ja Iidamari!
Täälläkin oli lumet jo lähes lähteneet ja paljastaneet roskaisen pihamaan. Se, etten ollut jaksanut syksyllä paneutua pihan siivoukseen oli nyt karuna tosiasiana silmieni edessä. Onneksi nyt on mieli virkeämpi ja olo parempi, joten harava vain esiin. Polkupyöräkin oli paljastunut lumipenkasta, joten pääsen ajelulle jo ennen juhannusta!
Pitää lähteä ensituimaan apteekkiin, sillä jälkikasvu ilmestyi aamulla kuumeessa ja vatsataudissa äidin hoteisiin.

Lahja Orvokilta!

Orvokki antoi näin ihanan plakaatin jo huhtikuun puolella! Päivitykset ovat kovasti myöhässä, joten laitan tämän vasta nyt näkyville. Kiitos Orvokki!

Kiitos ystäväni!

Sain Liskonaiselta tämän ihanan tunnustuksen, joka sai minut oitis hyvälle mielelle!

Tunnustuksen ohjeetkin saavat paremmalle mielelle, vai mitä?

*HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -tunnustuspalkinto on tarkoitettu blogille, joka pelastaa kurjan päivän. Se naurattaa, laulattaa tai liikuttaa, ja sitä luettuaan voi vain huokaista tyytyväisenä. Hyvän blogin seurassa nälkäkin unohtuu! Hyvä blogi ei tuijota vain omaan napaansa, vaan ottaa myös muut huomioon - niinpä sen tuottama parempi mieli voi olla seurausta myös kommenttilaatikossa käydyistä keskusteluista. HYVÄ BLOGI - PAREMPI MIELI -palkintoa ei tarvitse saada jotta sen voisi antaa. Palkintoon ei liity eteenpäin jakamisen velvoittetta, vaan sen saa kuka tahansa vapaasti ottaa ja antaa milloin vain blogille, joka tällaisen tunnustuksen ansaitsee. Hyvä blogi - parempi mieli!*

Annan tämän Witty Foxille, jossa seikkailevat Foxi, Rommi ja Lisa. He ovat tuttuja parsoneita, Lotan hellässä huomassa. Heitä on aina ilo katsella videoiden välistyksellä ja lukea kisamenestyksestä.

Toinen vuosi

Viime sunnuntaina täyttyi 1. vuosi rakkaani kuolemasta. Sydämeni täyttää syvä kiitollisuus menneistä yhteisistä vuosista, joita kertyi 34v. Tämä yksinäinen vuosi on ollut raskas, mutta Jumalan, läheisten ja ystävien kanssa olen selvinnyt hyvin. Kiitos myös teille blogiystäväni; olette olleet korvaamattomana apuna kommenteillanne!


Olen tällä hetkellä Sotkamossa, koiran hoitajana. Voisi myös sanoa toisinpäin, koira on hoitanut minua! Aamuiset ja iltaiset lenkit Hiukan harjulla ja muilla teillä ovat minulle suurta vaihtelua. Kotona ei juuri tule käveltyä, kuin pakolliset matkat. Eilen illalla satoi roimasti vettä ja se tekee hyvää. Rannat ovat pitkälti paljaana veden vähyyden vuoksi. Lähden käymään kaupassa ja ehkä myös kirjastossa.

Hyvää päivän jatkoa kaikille!

Tuntomerkkejä minusta

Sain tuntomerkkejä haasteen Dorikselta

Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

1. Olen pituudeltani 163cm tai hieman lyhempi, riippuu ryhdistäni

2. Reilusti ylipainoinen

3. Minulla harmaan vihreät silmät, hymyilevä suu, ja omat harittavat hampaani

4. Hiukseni ovat harmaantuneet jo aika tasaisesti, välillä otan niihin tummia raitoja

5. Kasvoissani näkyy vain vähän ryppyjä, kiitos pullukoiden poskieni ;)

6. Punastun vieläkin, kuten nuorena

7. Minut tapaa usein farkkuihin ja t-paitaan pukeutuneena

8. Useimmiten ulkona liikkuessani, selässäni keikkuu tilkuista koottu nahkareppu

9. Olen seurallinen, mutta viihdyn kyllä yksinkin.

10. Minut voi tavata kaulassani kameralaukku tai kädessä erikokoisia pakkeja (akvarellimaalauspensseleitä, koruntekovälineitä, sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja)

11. Aamuvarhaisella minut voi löytää myös kylpylästä vesijuoksemasta tai avannosta, kesäisin järvien vesi alkaa olla jo liian lämpöistä virkistävään uimiseen

12. Puikkelehdin joka viikko kirjaston hyllyjen välistä ja käyn lukemasta lehtiä lehtisalissa

13. Olen likinäköinen ja hajataittoinen rillipää. Lukiessa otan lasit pois, koska lukuosa ei näytä tarpeeksi hyvin

14. Isossa päässäni(ympärys 60cm) on useinmiten huivi tai huppu, jotka suojaavat myös kaulaani. Tarpeeksi isoja hattuja ei ole löytynyt.

15. Kesäaamuna saatan kuljeksia aamuvarhaisella pihallani yöpaidassa ja paljasjaloin

16. Talvisin kuljen potkurilla tai jalan, ei niin liukkailla kevät-, kesä- ja syyskeleillä pyöräilen ja joskus harvoin olen myös auton ratissa (silloin kun autoni on pojan mukana kotosalla

17. Opiskelen Karjalan kieltä, joten voit kuulla erilaisia z,c,s, ym shuhuäänteitä tai laulunluritusta (laskettaguo brihat hebot, itshe mängyö maguomah...) ohi kulkiessasi

18. Voin myös viittoa kuurojen ystävieni kanssa

19. Talvi-iltoina, saunamatkoilla saatan heittäytyä löylyjen välissä lumihankeen ja ihailla tähtikirkkaan taivaan alla Luojan luomaa kauneutta

20. Luterilaisen kirkon penkistä, ortodoksisesta kirkosta seisomasta ja siioninvirsiseuroista minut voi myös paikallistaa iloisen värisistä vaatteistani ja korvikset korvissani ja uskon Jumalan hyväksyvän minun lapsilaumaansa, juuri tällaisena kuin olen :)))


Haastan tähän seuraavat blogiystäväni:

Tiitsan
Amalia-mummon
Harakan
Marja-Leenan
Orvokin




Haastan seuraavat blogit tähän haasteeseen:

Uusi korukauppa

Airi Hietala on avannut uuden nettikorukaupan. Klikkaa alla olevaa tekstiä, niin pääset suoraan kauppaan.

Uniikkikoruja Suomen sydänmailta

Meill' on hanki ja jää,

meill' on halla ja yö (Nuijamiesten marssi), vaan sivupohjassa loistaa jo kesäinen aurinko. Ulkon tuiskuttaa lunta, mutta sehän on vain vanhan lumen surma. Järripeipot ovat jo saapuneet näille korkeuksille ja nytkin niitä parveilee orapihlajapuussa. Kyllä kesä sieltä vielä tulee.

Sain Lotalta tunnustuksen. Tällainen aina ilahduttaa!
Annan tämän eteenpäin kaikille lukijoilleni, iloksi ja piristykseksi!

Alakuva on otettu linja-auton ikkunasta ja siinä näkyy meidän hankiset maastomme.

Toinen pääsiäispäivä

Taas on aamuyö, eikä unta vain kuulu. Edessä on kuitenkin puhdas päivä, ei kiireitä eikä menoja. Nukun aamulla pitkään, jos nukuttaa.

Noora on järjestänyt pääsiäisarvonnan. Vielä ehtii mukaan!

Marja-Leena hauskkuutti minua tänä aamuna kissavideolla. Kannattaa käydä katsomassa; minä huomasin nauravani itsekseni aivan ääneen :)

Nyt painan pääni tyynyyn, enkä nouse ennenkuin olen nähnyt muutaman unen :)

Hyvää yötä ja rauhallista unta!

Riemullista Pääsiäistä!

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!