Siunausta uuteen vuoteen!

Joulu tuli meillekin

Nyt se on todistettu: joulu tulee, vaikka sen eteen ei tee mitään! En pystynyt siivoamaan, laiskuus ja lamaannus iski totaalisesti. Leivonnat jäivät aikaisemman talkoopäivän varaan, ja piparit ostettiin kaupasta. Täytekakkau saapui joululahjaksi, yllätyksenä, Joensuusta asti. Sen verran sain aattoiltana siivottua, että raivasin huoneen ja keittiön pöydät ja laitoin niille kynttilät ja joululiinat. Kuusi pätkittiin tyvestä ja latvasta ja nostettiin koristeltuna halkolaatikon päälle. Siitä se on helppo pätkiä joulun jälkeen suoraan uuniin. Tiskipöydän siivosin eilen aanuna, joulukirkon jälkeen ja lattiat lakaisin sieltä missä näytti pyörivän suurinpia pölykasoja. Tehdään siivous sitten joulun jälkeen, jos jaksetaan.






Joulun lapsi kolkutti oveeni ja astui sisään siunauskappelin aattohartaudessa. Hän toi viestin haudan takaa, iäisyyteen siirtyneiltä rakkailtani. Hän siunasi joulun sanomalla kirkkokuoron psalmitekstissä ja jouluevankeliumissa: Kristus syntyi, kiittäkää!

Immanuel - Jumala kanssamme

Immanuel-jouludraama esitettiin Nurmeksessa aatonaattona 20. kerran. Näytelmän käsikirjoitus on Eeva Vainion ja musiikin on säveltänyt Seppo Paroni Paakkunainen. Juhlanäytännon ohjasi Juha Iso-Aho.

Lisää kuviani näytlmästä näet täältä.

Jeesus-lapsi syntyy uudelleen!

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
kun yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
kuin harras sävel sisälläni soisi.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


On jouluyö, sen syvä rauhaa leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Rauhallista ja siunattua joulujuhlaa teille kaikille!

Kuvataideleirillä

Olipa mukava leikitellä väreillä. Osa töistä on tehty vesiväreillä ja osa pastelliliiduilla.

Piirakkatalkoot

Neljä naista ja mies sekä kuuma leivinuuni ja tuloksia syntyi. Karjalanpiirakoita, rönttösiä, pyöröjä, tevoksia ja pullia. Aloitimme klo 8 ja minä poistuin paikalta klo 16:30. Osa kohoamassa olevista bostonkakuista jäi miehelle paistettavaksi.

Piirakkatalkoista on lisää tarinaa ja "tarkempia ohjeita" Taijetta tai tevoksia blogissa. Sieltä löytyy myös ihania koruja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Leipurin apulaisena

Ystäväni on monitaituri! Leivän ja rieskan tekoa hän on harrastanut koko ikänsä ja sen huomaa. Hänen leivinlaudallaan ei kohoa kerralla viittä leipää, vaan viisikymmentä.














Rieskoja paistetaan saman verran ja tästä määrästä osan saa maisteltavakseen Immanuel-esityksen katsojat sekä näyttelijät.


















Loppu ruisleivän taikinasta jatkettiin jälkiuunileivän taikinaksi.


















Rieskataikinan lopusta tehtiin porkkana- ja lanttutevoksia.










Olisitte varmaan halunneet olla mukana, ainakin makutuomareina!
Ensi viikolla tehdään sitten karjalanpiirakoita ja kenties monta muuta
leipomusta, sen mukaan jääkö kuoritaikinaa vai täytettä jäljelle.

Joulukalenteri

Sain aivan ihanan joulukalenterin ystävältäni ja hänen pikkuiselta tyttäreltään. Rasian sisältä löytyy pienet koristellut kirjekuoret ja sisällä on joka päivällä teepussi (erilaisia makuja). Muistan teitä lämmöllä joka aamu teepöydässäni!

Eilin oli tapahtumarikas päivä. Aamulla heti klo 7pääsin vesijuoksuun ja avantoon ystäväni kanssa. Saman ystävän kanssa menimme sitten myös klo 10 elkokuviin, katsomaan Leijapoikaa. Pidin Leijapoika kirjasta todella paljon ja tykkäsin myös elokuvasta.
Iltapäivällä oli Nurmeksessa joulukadun avajaiset. Tapahtuma alkoi ev.lut. kirkolta jossa esiintyivät mieskuoro ja nuorisonohjaajamme enkeliryhmän kanssa. Kulkueena marssimme läpi keskikaupungin, ja matkan varrella oli pieniä joulupöytiä tuotteineen, sekä ilmainen glögi ja joulupuurotarjoilu. Saimme osallistua myös hevosajeluun, kieseillä, kulkusten kilistessä. Ilma oli kovin sumuinen ja märkä, mutta jouluntunneltaa syntyi kyllä.
Illalla sain kotiini vieraita; ensin joulukalenterin tuojat ja myöhemmin eräs ystäväni Aksu-koirineen.
Harmi, että kuvat jäivät vain kännykkäkameran varaan, josta on yhdysjohto tietsikkaan kateissa. Lisään kuvia myöhemmin, jos johto löytyy.

Oskarin nimipäivä 1.12.

Onnittelut kaikille Oskareille, erityisesti omalle pojalleni! Poikani sai kolmanneksi nimekseen Oskari, isoukkinsa mukaan. Ukkini eli 95 vuotiaaksi ja hän oli teräsvaari kautta aikojen! Hänestä on monet rakkaat muistot mielessäni!

Kuuntelen Jouluradiota, joka aukesi eilen kaiken kansan kuuloon. Avasin joulukalenterin ensimmäisen luukun ja juon jouluteetä, joulumukista. Ulkona ei ole kovin jouluista: vesi lainehtii pihamaan jäätiköllä. Lunta on kyllä maassa, mutta kuinka kauan? Mieleni on silti odottavan "jouluinen"!

Lähden ystäväni kanssa kirjasto ja kauppamatkalle hänen autollaan. Luistelu; kävellen tuolla jäätiköllä ei houkuta lainkaan.

Adventin aika

Rauhaisaa matkaa jouluun! (kuva on Ilkosta, Tuulan tuvalta)

Taitomessuilla

Pääsin tänään kahden ystäväni kanssa Juukaan Taitomessuille. Olin siellä vain turistina ja ihailin kauniita pöytiä. Neuloin sukkaa, kun toiset tekivät kauppoja. Tässä kuvat ystävieni pöydistä:



Tarkemmat kuvat koruista löytyy täältä

Kuva haaste

Tätä haastetta minä olen pelännyt ja nyt se on täällä. Anne heitti haasteella; jossa pitäisi kuvata pahimmat paikat, tai paha paikka, huushollista. Nyt on sitten niin, ettei yksi aukeama riittäisi minun pahoihin paikkoihin. Taitaisi mennä viikko niitä kuvatessa ja tänne latoessa.

Tässä ensimmäinen kuva minun makuupaikastani,joka on kuin varasto.Makuuhuoneeksi tätä ei voi kutsua, tämän sekasotkun vuoksi. Sängylläni seilaa koko kesän pyykit ja siitä minä olen niitä päälleni kaivanut, silittämättä tietysti. Lattialta löytyy yksi tv-vastaanotin, kaksi näyttöpäätettä, pahvilaatikoita täynnä Akuankkoja, käsityö- ym lehtiä, pari isoa muovilaatikkoa askartelutarvikkeita ja lukematon määrä lankapussukoita.


Toinen kuva on tästä samasta huoneesta, työpöydältä ja kirjahyllystä. Pojan muutettua pois kotoa (tämä oli hänen huoneensa) aloitimme vinntikomeroiden siivouksen. Mieheni sai siivottua etukomeron, mutta minulla jäi takakomeron siivoaminen kesken, sillä masennus astui mieleeni. Siitä nuo pahvilaatikot ja lankanyssäkät. Nyt tänne on vain tuotu tavaraa ja jätetty paikoilleen.

Kaikki on vain selittelyä! Joko uskotte, että olen patalaiska. Vaikka Ilkon kurssilla sain maininnan: olet energinen ihminen. Niinpä: olen energinen juoksemaan karkuun kotitöitä. Ehkä tämä haaste onkin hyvä minun kohdalleni. Nyt olen paljastanut koko kansalle, kuinka siivottomassa huushollissa minä asun. Seuraava haaste olisi tarpeen noin viikon päähän, jossa otettaisiin kuva siivotusta paikasta.

Nyt teidän kaiken todistaessa, lupaan siivota tämän huoneen tämän vuoden jouluun mennessä. Pannaan nyt energisyys käyttöön :). Otan uudet kuvat jouluksi.

En jatka tätä haastetta, mutta jos joku panee paremmaksi, niin voit ottaa haasteen vastaan.

Itkuinen ilta

Kuuntelimme tätä Ilkossa kurssimme lopussa! Itkin silloin ja itken nyt, ehkä joskus pystyn kuuntelemaan sitä kuivin silmin, tai sitten en. Itku puhdistaa ja musiikkia kuunnellessa itkuun ei jää kiinni vaan se menee nopeasti ohi. Mutta entä jos kuuntelee samaa sävelmää aina uudelleen ja uudelleen ja itkee.....

Kotona jälleen

Tulin eilen illalla kotiin, valtavan lumimyräkän saattelemana. Veljeni oli käynyt lämmittämässä leivinuunin ja serkkuni oli tekemässä pihan lumitöitä. Vastaanotto oli siis lämmin.



Aurinko paistoi tänä aamuna naapuripihan puihin ja pihan lumityöt odottivat. Lumesin talon ja ulkorakennuksen seinävieret, jotta lämmin pysyisi sisällä. Vielähän se lumi varmasti sulaa ennen joulua, mutta lumetaan sitten uudelleen.



Meidän pihamme on aika suuri, joten lumitöitä riittää. Niitä on kuitenkin mukava tehdä, sillä usein ovat naapurit yhtäaikaa kolansa varressa ja siinä voidaan vaihtaa kuulumiset puolin ja toisin.




Halkolaatikko oli kannettu täyteen, joten latjasin puut uuniin ja sytytin. Tällaista minä katselen lähes joka päivä ja istuskelen tulen ääressä. Siinä on mukava lukea, juoda kupillinen teetä tai tehdä käsitöitä.




Kyllä koti on sentään paras paikka maailmassa!

Kurssin jälkeen Jyväskylässä

Olen palannut Kangasalalta ja jättänyt taakseni ihanat ystävät ja upean kurssin! En oikein pysty vielä kuvailemaan tuntojani, kuin että olen saanut valtavasti evästä elämäni tulevalle matkalle niin vertaistukena kuin Terhin opastuksena.

Ennakkoluuloni romuttuivat täysin: kurssilaisten ikä (50-80v) ei merkinnyt mitään vaan olimme kaikki yhtä nuoria . Jokaisesta löytyi se pieni lapsi, joka janosi syliä ja jokaisessa oli se vanhus, joka luuli kokeneensa elämässään jo kaiken. Uskon, että lähdimme kaikki kurssilta odottaen; mitä hyvää huominen tuo tullessaan!

Matkustan huomenna kotiin ja kirjoitan sitten vähän enemmän. Odotan myös kovasti jo nimi-, osoite- ja sähköpostilistaa kurssilaisista, jotta voisin jatkaa yhteydenpitoa.

Te kurssilaiset, jotka luette tätä, olette upeita ihmisiä!


glitter-graphics.com

Leskien sopeutumiskurssi

Meinasin kirjoittaa, että sopeutumisvalmennuskurssi. Ei ole tuohon siviilisäätyyn valmennuksia. Aina se tulee yhtä yllättäen ja varoittamatta. Ehkä joku on aavistanut tulevan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole sittenkään osannut valmentautua.

Nyt menen siis sopeutumaan tähän leskeyteeni. Ennen kurssin käyneet evästivät minua paksulla nenäliinapakkauksella ja avoimella mielellä. Niitä molempia varmasti tarvitaan.

Lähden huomenna bussilla Jyväskylään poikani luo ja sieltä tiistaina Kangasalalle. Siellä Ilkossa alkaa silloin "Yhtäkkiä yksin" kurssi; vertaistukea ja terapiaa leskille. Kurssin vetäjänä toimii psykoterapeutti, kouluttaja ja runoilija Terhi Vedenkivi. Tämä kurssi kestää tiistaista lauantaihin ja on tarkoitettu yli 50 vuotiaille leskille. Kutsussa oli, että keski-ikä on 65v. Se tuntuu aika korkealta, mutta toivottavasti mukana on myös nuorempia.

Olen poissa varmaankin noin viikon, ehkä vähän toista. Samalla voisi käydä vaikka ystäviä moikkaamassa.

Kirjainleikkiä tännekin

Sain Pelagialta K kirjaimen ja kirjoitan sillä 10 minulle tärkeää asiaa.

Kello -oi niitä aamuja, kun kello ei soi ja minnekään ei ole kiire
Kalenteri -aina hukassa, tai en muista sitä katsoa
Kännykkä - korvaa nuo kaksi edellistä, kaikki menot on pantava hälytyksen taakse
Kirjat -niitä ilman en tulisi toimeen: lukeminen on terapeuttista
Kamera -taltioi monet rakkaat muistot
Koti -rakas paikka, jossa voi olla rauhassa oma itsensä
Koirat -parhaita terapeutteja
Karjala -ehtymätön mielenkiinnon lähde
Kieli -pitää makuja ja kontakteja yllä
Kantele -ihanaa musiikkia

Jos haluat kirjaimen, niin kerro se kommentissasi.

Tätä päivää

Karoliina Koskisen näkemys naisen elämästä yhsitettynä hänen kahdesta runostaan.

Naisen elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.

Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.

Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.

Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.

Jos sää anna, sää ole helppo nakki.

Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.

Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil,
joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!

Totesin olevani taas liian kiltti, sillä peruin maalauspiirini ja tallustelen vastahakoisesti palvelemaan lähimmäistäni. Sen siitä saa, kun on leski ja vapaa ja vielä saanut koulutuksen hoitoalalle. Palvele, niin saat hyvän mielen ja kirkkaamman... Mitä vielä en tässä marmattais, jos niin olisi. Eli olen vain liian kiltti. Sen olen kuitenkin päättänyt, etten iltaani siellä tärvää. Sauna on saatava lämpiämään heti kahden jälkeen ja illalla surffauskurssille kansalaisopistoon.

Mökkeilyä

Mennessä satoi räntää ja tullessa vettä ja niiden ilmojen väliin sijoittui mitä mukavin ja rentouttavin viikonloppu!
Mökki oli tilava, kaksikerroksinen hirsitalo joen rannalla. Sisällä lämpisi takka ja sauna. Joki oli sula uintiin aamuin ja saunasta illoin. Uni karisi silmistä oitis, kun pulahdin kylmään virtaan.
Lenkkeilimme ja katselimme kaunista luontoa, jonka värit olivat pehmeän ruskeat.
Sateella oli mukava istua sisällä, neuloa, keskustella ja katsella ulos ikkunasta.

Pakkasaamuna

Maassa on hienoinen valkoinen härmä ja pakkasmittari näyttää -3,3 astetta. Kävin lisäämässä lintulaudalle siemeniä talitiaisten iloksi. Ne ovat olleet ahkeria kävijöitä tuossa laudalla ja minulle mukavana seurana aamuteepöydässä.

Lähden parin ystäväni kanssa vuokramökille tänään ja palaan sunnuntaina. Odotan saunomista ja joessa uintia! Käyn varmaan uimassa ilman saunaakin, jos vain uintiranta on kunnossa.

Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

Valoa pimeyteen ja makeaa masuun

Laitoin jo viikonloppuna "jouluvalot" orapihlajapuussa palamaan. Valot näkyvät hyvin keittiöön, jossa en pidä verhoja ikkunan edessä. Valoja on mukava katsella iltateen ääressä. Tuo alempi kuva olisi tunnelmallisenpi, mutta näkyy peräti huonosti tällä sivulla. (kuva on huomattavasti kirkkaampi Picassassa)
Muutakin jouluista olen hankkinut nimittäin rosollia. Ostin sitä puolen kilon rasian ja nyt on enää rippeet tähteenä. Söin sitä eilen ja tänään ryynimakkaran kera. Taitaa loput mennä tänään iltapalalla.

Eilen tuli tehtyä perusvirhe näiden syömisien kanssa. Olin syönyt vain aamupalan, kun käyskentelin kaupassa klo 16 jälkeen. Ostin ruokatarvikkeita, mutta koska oli tarkoitus pyöräillä vielä kirjastoon, ostin myös suklaata ja karkkeja nälkääni turruttamaan. Kirjastosta kävin lainaksi varaamani kirjan: Irti makeanhimosta. No kuten arvata saattaa suklaa ja karkit tuli syötyä ennenkuin ehdin avata edes kirjan kansia. Jokohan tuon kirjan luettua viisastuisi???