maanantai 24. marraskuuta 2008

Itkuinen ilta



Kuuntelimme tätä Ilkossa kurssimme lopussa! Itkin silloin ja itken nyt, ehkä joskus pystyn kuuntelemaan sitä kuivin silmin, tai sitten en. Itku puhdistaa ja musiikkia kuunnellessa itkuun ei jää kiinni vaan se menee nopeasti ohi. Mutta entä jos kuuntelee samaa sävelmää aina uudelleen ja uudelleen ja itkee.....

2 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Tää on niin kaunis ja se olis kuunneltava säännöllisesti, että muistais mitä kaikkea kuitenkin omistaa.


Heitän suakin haasteella. Löydät sen blogistani.

liskonainen kirjoitti...

voi itku! kaunis, niin kaunis kappale ja tulkinta. joskus vaan jää sellaista musiikkia jota ei mitenkään pääse pakoon. pahantappomusiikkia, tapaan siitä sanoa. minä tunnustan itkeskeleväni katili-ystäväni tulkintoja kunnellessani.(linkin saa minulta) kuuntelen ihan tahallani ja mietin asioita - ja itken. ihan yksin, tosin vapaavalintaisesti. sellaiset kappaleet on pyhitettävä itselle, kaipaukselle, niille tärkeille tunteille ja muistoille joita ne tuovat pintaan. uskon.