tiistai 3. toukokuuta 2016

Pyhiinvaellus Laatokan Valamon luostariin 1. matkapäivä

Olemme mieheni kanssa matkustaneet Laatokan Valamoon kolmena eri kesänä. Ensimmäisestä matkastani kerroin syys-marraskuussa v. 2011 tässä blogissa. Sen järjestäjänä oli Kulttuuri ja  Luostarimatkat, Joensuussa toimiva matkatoimisto ja Lieksan ortodoksinen seurakunta. Toisen matkamme teimme heinäkuussa 2013. Se sattui 1. hääpäivämme aikaan, joten se sopi hyvin häämatkaksemme. Tämän matkan järjestäjänä oli pelkästään Kulttuuri ja Luostarimatkat Joensuusta. 

Kolmas matkamme alkoi lähes vuosi sitten toukokuussa, helatorstaina. Se, kuten ensimmäinen matkamme, oli yhteinen Joensuun ortodoksisen seurakunnan ja Luostarimatkojen järjestämä pyhiinvaellus. 

Aikaisin aamulla ajoimme Nurmeksesta Lieksan ortodoksiselle kirkolle, josta bussi lähti klo 6 aamulla. Matkan johtajana toimi isä Kosti Lieksasta ja kanttori Paula. Joensuusta ja ennen rajaa tuli bussiimme matkalaisia lisää.

Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti ja pian istuimme taas bussissa ja ihailimme valkovuokkojen paljoutta Venäjän Karjalan kuoppaisen tien varrella. Tienvarsipuskat olivat tiheät, joten maisemia emme juuri nähneet ennen Sortavalan kaupunkia. Matkan ohjelmaan oli merkitty kiertoajelu ja opastus Sortavalassa mutta sitä ei kuitenkaan järjestetty. Bussikuskilla oli muka kiire takaisin Suomeen. Siinä sitten värjöttelimme toista tuntia satamassa ja bussi näytti seisovan koko sen ajan satamakadun varrella. Lienee kuskilla ollut muitakin menoja ja kiireitä. 

Viimein pääsimme viluisina istumaan laivaan ja odottelu jatkui.

 Laivamatkaan Laatokalla kului aikaa n. 3 h kun ilmatyynyalus edellisellä matkallamme taittoi sen 45 minuutissa. Laivassa viluisille matkaajille myytiin kahvia jota baarimikko mieluusti terästi Valamon liköörillä. Me tyydyimme syömään omia eväitämme.

Määränpää näkyy jo

Pääsaaren ranta oli hiljainen, vain muutamia kojumyyjiä oli työssään

 Saavuttuamme pääluostarin saaren rantaan meidän matkatavaramme lastattiin pikkubussiin ja itse kävelimme ylös nousevaa tietä kohti majapaikkaamme. Se oli luostarin Talvihotelli, joka sijaitsi varsinaisen luostarikehän ulkopuolella. Kaunis vanha kolmikerroksinen talo seisoi nurmikentän laidassa vanhojen kauniiden puiden ympäröimänä. Matkalaukkkumme oli tuotu jo hotellin takapihalle, josta ne löysimme ja raahasimme sisälle. Ensimmäinen tuulahdus hotellista oli kissanpissan haju, joka vahvana toivotti meidät tervetulleeksi majapaikkaamme. Haju kuitenkin haihtui kun nousimme toiseen kerrokseen, jossa varsinainen hotellimajoitus sijaitsi.


Eilen saimme tiedotusvälineistä kuulla ja lukea että Vappuna 1. toukokuuta oli tässä hotellirakennuksessa syttynyt tulipalo, joka on pahoin tuhonnut rakennuksen. 

 Hotellin käytävät olivat valoisia ja siistejä. 

Huoneemme oli pieni mutta viihtyisä.

Valamon luostarissa meillä oli venäläinen opas, joka puhui täydellisesti suomen kieltä. Majoittumisen jälkeen hän kokosi meidät ja esitteli luostarin munkkien hautausmaan, luostarikehää ympäröivät rakennukset ja sitten pääsimme viimein syömään. Illan matkalaisille järjestetty kuoroesitys oli lyhyt ja päättyi suomenkieliseen säkeistöön "Valamo saari ihmehinen, voimasta Luojan Armiaan. Luostari paratiisillinen on siellä puhtauedessaan. Ihmeellisesti pyhitetty, tyyssija valittujen vain, sydämissämme ylennetty, asunto rauhan vaalijain."





Ei kommentteja: