Syksyisiä mietteitä

Blogin päivitys on ollut pitkään aikomuksena, vaan kiirekkö lie estänyt sen toteutumista. Mielessäni on liikkunut asioita ja tapahtumia, joista voisin täällä kertoa. Nyt sitten kuitenkin tuntuu pää olevan täysin tyhjä.

Hortensia on kuvattu jo viime kuussa, mutta yhä se vain kukkii. Sain tämän kasvin toissa keväänä ja kukittuaan istutin sen ulos. Siellä se kasvoi ja rehotti, kunnes jäi lumen alle. Keväällä huomasin, kukkarinnettä kitkiessäni, että hortensian paikalle työntyi vaaleanvihreitä silmuja. Odotin melkein henkeä pidätellen kasvaisiko edelliskesäinen kukka talven jälkeen minua ilahduttamaan. Heinäkuussa alkoi työntyä ensimmäisiä nuppuja ja syyskuun alussa se aukaisi siniset kukkatertut upeaan loistoon. Jätän sen edelleen maahan ja odotan ensi keväänä taas uutta yllätystä.

Kaktukset viettivät myös kesän ulkosalla, aurinkoisella seinustalla. Kesän lämpö sai kehiteltyä kasveihin kukkanuput ja yksi niistä aukaisi ihanan kukkansa. Kannoin kasvit viime viikolla sisälle, lämpimään ja eilen jo satoikin maan valkoiseksi räntää.

Viime viikolla olin Joensuussa, Psykiatrisen kuntoutuksen seminaarissa .
Seminaari (1.-2.10.2009) oli Joensuun mielenterveyskeskuksen järjestämä koulutus- ja kohtaamistilaisuus vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivien, heidän omaistensa ja ammatikseen psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tekevien ihmisten kesken. Pääsin mukaan Omaiset mielenterveystyön tukena järjestön kautta. Ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Eniten antoi mahdollisuus vertaistukeen; keskusteluun samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Näimme seminaarissa osan Tanssiteatteiesityksestä "Mielisairaus - mitä sitten". Teos on Anne Turtiasen omakohtainen kertomus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 28 vuoden ajalta. Esitys on nähtävissä vielä tänä syksynä Joensuun Pakkahuoneella 7.10 ja 10.10 klo 19. Kannatta käydä katsomassa!

Menossa mukana

Siilinjärvi, Kuopio, Valamo, Joensuu ja Koli ovat paikkoja joissa olen vieraillut kuluneen kahden viikon aikana ja tulevaisuudessakin on vielä muutama menopaikka. "Eläkeläisellä riittää kiireitä" sanonta taitaa pitää paikkansa.


Kuopiossa oli 5.-6.9 Hiippakunnan ja Suomen Lähetysseuran yhteiset juhlat. Pääsin mukaan seurakunnan bussiin lauantaina ja vierailimme toritapahtumassa, pääjuhlassa sekä Esa Ruuttusen konsertissa tuomiokirkossa. Oli mukava olla kerrankin vain osallistujana matkassa. Kiitos matkan järjestäjälle!

Hiljentyminen Valamossa näin syksyisin on kuulunut ohjelmistoon jo vuosia. Tapasin samalla hyvän blogiystäväni Angorinan ja hänen kotona olevat lapsensa. Kiitos mukavasta illasta kanssanne!


Mennyt lauantai ja sunnuntai katselin Kolin upeita maisemia! Sain osallistua "Omaiset mielenterveystyön tukena" yhdistyksen järjestämälle virkistyskurssille. Kurssin ohjelma ja -puitteet olivat upeat. Sain monta uutta vertaistukiystävää! Kiitos vielä kerran yhdessäolosta!

Lampaat laidunsivat aivan Koli-hotellin alapuolella ja niitä oli mukava käydä rapsuttamassa.

Huomenna lähden ystävien mukana saareen ja keskiviikkona olen kuskina Joensuun matkalla. Sitten on taas mukava asettua kotiin lepäämään.

Vetoomus mielenterveyspalvelujen puolesta

Tämä on minun sydäntä lähellä, joten markkinoin sitä muillekin. Mielenterveyden keskusliiton sivulta löytyy tämä vetoomus. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kunnat säästävät mielenterveyspalvelujen järjestämisessä ja mm. nuoret saavat odottaa palvelujen piiriin pääsemistä useita kuukausia. "Me vaadimme kunnilta päättäväisyyttä järjestää riittävät ja tasokkaat mielenterveyspalvelut ja valtiolta sanktion, jos kunta laiminlyö tehtävänsä huolehtia psyykkisesti sairastuneista." (ote vetoomuksesta)

Allekirjoituksia kerätään syyskuun loppuun mennessä ja vetoomus luovutetaan sosiaali- ja terveysministereille ja kansanedustajille lokakuussa.

Kesän riemuja

Uinnilla alkoi tämäkin aamu, niinkuin useimmat kesän aamuni! Tuskin lapsenakaan nautin niin paljon uintireissuista, kuin tänä kesänä. Sain oikein innon pyöräillä aamuisin läheiseen (n. vajaa kilometri) rantaan ja viettää siellä veden varassa puolisen tuntia. Alkukesästä seuranani olivat linnut viserryksineen, nyt nautin vain hiljaisuudesta!

Uintikuvat eivät tietenkään ole minusta ja reilusti nuoremmasta kummipojastani ja hänen riemustaan!


Ongen kohokin pompahteli parina iltana ja antoi aimo annoksen särkiä lokeille ja ahvenia savustettavaksi.

Mustikkaretkeltä jäi kuvat ottamatta ja marjat olivat tosi huonolaatuisia. Sen verran on kesä antanut kosteuttaan, että mustikoitten toinen puoli paistoi jo harmaana. Siskoni taisi mehustaa saaliista suurimman osan. Metsävattuja sain hyvältä ystävältäni ja puutarhavattujakin poimin muutaman litran. Nyt odottelen innolla puolukoiden kypsymistä, sillä ilman puolukkahilloa ei voi talvea elää.

Ketoneilikat, nuo lapsuuteni kadoksissa olleet kukat löytyivät kummipoikani kotikylältä isoina kenttinä. Kuva ei ole hyvä, se on liian kaukaa otettu, mutta ketoneilikoita siinä kasvaa.

Krassitkin ennättivät tänä kesänä kukkaan, vaikka kylvin ne siemenistä suoraan ulos. Joku perhosen toukka vain nakersi lehdet reikäisiksi ja näytti jo koko kasvusto kärsivän siitä.

Sain serkultani pienen peltotilkun vihannesmaaksi ja hyvin siinä kasvoikin tilli, salaatti, pesilja ja ruohosipuli. Eilen laitoin kummityttären kaneille aimo annoksen saalaatteja syötäväksi, sillä ne alkavat mennä jo yli-ikäisiksi.

Kukat tuottavat iloa myös sisätiloissa. Sain nämä ihanat verenpisarat kasvamaan tuntemattoman Kirsti ystäväni lähettämistä pistokkaista. Kiitos Kirsti!

Kesä on vierähtänyt melkein kokonaan tässä kotinurkilla. Muutaman kerran olen piipahtanut siskoni luona Sotkamossa, päivän vierailuilla Kuhmossa. Uimaharjussa ja Lieksassa. Ehkä syksyn mittaan tulee vielä muutaman pyrähdys tehtyä, ystävien luona.

Lauluilta museolla!

Ikolan museolla oli eilen illalla lauluilta. Mukana oli n. parinkymmenen hengen porukka, seurakunnan kesätyöntekijöiden johdolla. Olipa mukava laulaa yhdessä, pitkästä aikaa. Kiitos kuuluu mukanaolostani hyvälle ystävälleni ja hänen tyttärelleen, jotka jo aamupäivästä muistuttivat tapahtumasta. Kävin ensin kyläilemässä heidän luonaan ja tulin sitten heiltä suoraan laulutapahtumaan.
Ikolan pirtin tupa on tuttuakin tutunpi lapsuudestani. Haimme tästä talosta tarvitsemamme maidon ja talon tytär oli parhain ystäväni ja koulutoverini. Lapsuuden jälkeen olen tavannut hänet vain kerran, eikä silloinkaan hänen uusi sukunimensä jäänyt muistiin. Nyt kaipaan kovasti Leenua, jonka kanssa kesäisin koluttiin Ikolan aitan vintit ja luettiin tyttökirjoja!


Museoalueella on useampana kesänä ollut laliduntamassa kesälampaita. Nytkin siellä käyskentelee viisi suurta mustaa emälammasta yhdessä valkoisen Pastori-pässin kanssa. Emälampaillakin on nimet, mutta jostain syystä muistan vain pässin nimen :)

Lähden viikonlopuksi vierailulle nuorimman kummilapseni kotiin. Tämä poika täytti huhtikuussa 9v, ja minulla on synttärilahja vielä antamatta. Tiedossa on varmasti mukava yhdessäolo mm. traktorin saloihin tutustumalla, uimalla ja pelaamalla. Toivottavasti vanhan ja raihnaan kummitädin voimat riittävän nuoren miehen kanssa touhutessa!

Sunnuntaiaamun rauhaa

 

Heräsin tänään jo klo 5 ja ihmeen virkeänä. Ajattelin kerrankin nauttia aamutunnelmasta. Aurinko paistoi täydeltä terältään metsän takaa, mutta lämpömittari näytti vaiin +8 astetta. Luin hetken Mauri Paasilinnan kirjaa: Korpivaellus, joka kertoo sodan ajasta Rovaniemellä ja sotavankileiriltä Venäjällä. Tietsikka oli auki ja tarkastin sähköpostin, facebookin ja muutaman suosikkiblogini. Jääkaapista löytyi Kuhmosta ostamiani rönttösiä, joista yhden nautin suurella mielihyvällä vihreän teen kanssa.

Poikani on käymässä ja auto kotona. Teki mieli lähteä aamu-uinnille. Nyt ei ollut pukeutumisongelmiä; uimapuku ja aamutakki riittivät mainiosti. Vesi oli ihmeen lämmintä, vaikka eilen tuuli aika navakasti. Järvi oli tyyni, linnut visertivät rantalepikossa ja aurinko paistoi uimapaikalleni. Oi sitä autuutta!

Luin aamupostin (kiitos E:n ja J:n) ja ihastelin nokkosperhosten liitoa kukkasissa. En osaa vieläkään ottaa selvää lähikuvaa, mutta jokunen onnistui lähes siedettävästi.

Nyt lähden keittämään lisää teetä ja nauttimaan toisesta rönttösestä!

Ihanaa sunnuntaita teille jokaiselle!

Kesän kauneutta

Kesää on tullut ihasteltua, vaikka ilmat eivät aina niin kesäisiä olekkaan. Naapurin sireenipensaissa oli juhannuksen aikaan parvi ohdakeperhosia. Kummipoikani tunnisti ne kuvasta niiksi ja ne olivat varmaan vasta tulolennolla tänne pohjoiseen. Mesi näytti maistuvan.




Pari viimeistä viikonloppua seikkailin lähimaastossa Lukaksen kanssa. Se kävelytti minua tiet, vaarat ja rannat läpeensä.




Uimassa Lukas kävi aina, kun vettä oli lähistöllä. Minäkin olen uinut muutaman kerran, täällä ja Sotkamossa. Aamulla ei tule laiskuudelta vain lähdettyä ja illalla on liian väsynyt. Yhdellä uimareissulla kaaduin rantaveteen, seurauksella että molemmat polvet saivat mustelmia ja pienia rikamia. Oikea jalka ei anna vieläkään varata polveen. Tässä iässä tasapaino alkaa uudelleen heittää ja polvet ovat verillä kuin pienellä lapsella :D
Uni on maistunut, vaikka en joka yöksi muista ottaa Peratsinia. Viime yönä piti kuitenkin nousta yhden aikaan lääkekaapille. Uni ei ollut vielä tavoittanut silmäluomiani ja oikeaa kättä särki. Peukalo on ollut pitkään kipeä ja nyt särki koko kättä aina olkapäästä alkaen. (Neulomaan olen kuitenkin päivittäin pystynyt, joten lääkäriä ei ole vielä tarvittu, virn!)


Lukas haettiin illalla kotiinsa Sotkamoon.

Tänään olen vieraillut lapsuuden ystäväni ruokapöydässä; lohi ja uudet perunat aterialla. Kesäpäivät lyhenevät ja illat pimenevät västämättä. Jospa vielä saataisiin nauttia helteestäkin!