maanantai 5. lokakuuta 2009

Syksyisiä mietteitä

Blogin päivitys on ollut pitkään aikomuksena, vaan kiirekkö lie estänyt sen toteutumista. Mielessäni on liikkunut asioita ja tapahtumia, joista voisin täällä kertoa. Nyt sitten kuitenkin tuntuu pää olevan täysin tyhjä.


Hortensia on kuvattu jo viime kuussa, mutta yhä se vain kukkii. Sain tämän kasvin toissa keväänä ja kukittuaan istutin sen ulos. Siellä se kasvoi ja rehotti, kunnes jäi lumen alle. Keväällä huomasin, kukkarinnettä kitkiessäni, että hortensian paikalle työntyi vaaleanvihreitä silmuja. Odotin melkein henkeä pidätellen kasvaisiko edelliskesäinen kukka talven jälkeen minua ilahduttamaan. Heinäkuussa alkoi työntyä ensimmäisiä nuppuja ja syyskuun alussa se aukaisi siniset kukkatertut upeaan loistoon. Jätän sen edelleen maahan ja odotan ensi keväänä taas uutta yllätystä.


Kaktukset viettivät myös kesän ulkosalla, aurinkoisella seinustalla. Kesän lämpö sai kehiteltyä kasveihin kukkanuput ja yksi niistä aukaisi ihanan kukkansa. Kannoin kasvit viime viikolla sisälle, lämpimään ja eilen jo satoikin maan valkoiseksi räntää.

Viime viikolla olin Joensuussa, Psykiatrisen kuntoutuksen seminaarissa .
Seminaari (1.-2.10.2009) oli Joensuun mielenterveyskeskuksen järjestämä koulutus- ja kohtaamistilaisuus vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivien, heidän omaistensa ja ammatikseen psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tekevien ihmisten kesken. Pääsin mukaan Omaiset mielenterveystyön tukena järjestön kautta. Ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Eniten antoi mahdollisuus vertaistukeen; keskusteluun samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Näimme seminaarissa osan Tanssiteatteiesityksestä "Mielisairaus - mitä sitten". Teos on Anne Turtiasen omakohtainen kertomus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 28 vuoden ajalta. Esitys on nähtävissä vielä tänä syksynä Joensuun Pakkahuoneella 7.10 ja 10.10 klo 19. Kannatta käydä katsomassa!

2 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Kiitos kun kerroit hortensiasta! Minä sain keväällä suuren puskan, joka sai suuren ruukun ulkona, se teki vielä loppukesän vaatimattomamman kukkasenkin ja nyt olen pähkäillyt mitä ihmettä sen kanssa tekisin. Maahan vain ja odottamaan ensi kesän ihmettä? Hapanta maata ainakin olisi tarjolla.

Amalia48 kirjoitti...

Niinpä niin...mikä tätä aikaa vieneenkin näin nopeesti ohi, kun ei kerkee ei sitten mitään mielestään. No tietysti on tehtävä kaiken "karvasta" raivaus työtä, kun talvi alkaa kolkutella ovipieliä;)
Sitä kun on vanha ja raihnainen jo niin aikaa kuluu enemmän jo pienemmänkin askareen toimitukseen. Siinähän se selitys ajan kulusta löytykin:)
Iloisin mielin talvea päin!