Matkalla Pyhiin 3

Kantosipialus matkasi tyynellä Laatokalla ja näkymänä oli Sortavalan saariston jälkeen vain vettä, silmänkantamattomiin. Viimein, malttamattomana nousin katsemaan horisonttia ja näin maata ja kupolin. Näinkö ne ensimmäisenä, en tiedä, mutta ainakin ilmoitin siitä porukalle..." tuolla siintää Valamo"...ja kamerat löytyivät hetkessä käsiin. Ensimmäiset kuvat olivat hämärät jo aluksen likaisen etulasin vuoksi. Jännitys tiivistyi mitä lähemmäksi kirkon kupoli tuli ja viimein edessä oli

Nikolskin skiitta. Olimme Valamon luostarin vesillä ja enää vain muutama minuutti, kun pääsimme kääntymään satamaan ja laituriin. En kumartunut maahan, enkä suudellut sitä, päästyäni kovalle maalle, Valamon maaperälle. Ihemtykseni keskittyi koneisiin ja kuorma-autoihin ja miesten hyörinään satama-alueella. Myöhemmin saimme kuulla, että Valamoon oli tulossa vierailulle patriarkka Kirill ja sataman kunnostustöillä oli kiire, siellä työskenneltiin lähes yötäpäivää. Matkatavaramme pakattiin pieneen bussiin ja me itse lähdimme nousemaan niitä 62 porrasakelmaa ylös kohti pääluostaria ja majoituspaikkaamme.

Siinä se oli edessämme, pilviä hipoen, pääluostarin kirkko. Emme saaneet kuvata sitä sisäpihalta vaan vain hotellipihalta, aidan takaa. Sen risti kohosi yli 70m:n korkeuteen, maan pinnasta. Rakennustelineillä kulkivat remonttimiehet ja -naiset ilman turvaköysiä ja kaiteita. Päätä huimasi jo pelkkä heidän työskentelynsä katselu. Ehkä munkit rukoilivat heidän turvallisuutensa puolesta ja varmasti niin tekivätkin.

Suurin osa matkalaisistamme majoitettiin pääluostarin ulommaisen kehän hotellirakennukseen. Suomalaisen tulkkimme lisäksi joukkoomme oli liittynyt myös paikallinen tulkki. Hän oli inkeriläinen, erittäin hyvää suomenkieltä puhuva ja eloisa nainen. Tulkkien avulla selvittelimme majoitusta. Hotellimme "emännöitsijänä" oli nuorehko "nunna" ( en tiedä oliko hän sitä oikeasti). Nuoremmat ja hyväjalkaiset majoitettiin kolmanteen kerrokseen (niin me kaikki luulimme) ja huonompikuntoiset ensimmäiseen kerrokseen. Nyt oli vain niin, kuten hotellista poislähtiessä selvisi, että kolmas kerros tarkoitti täällä ensimmäistä kerrosta ja ensimmäinen kerros sijaitsi ylinnä. Niimpä nunna työnsi meidät miesystäväni kanssa heti alimpaan kerrokseen. Huoneet olivat todella siistit, samoin käytävät ja siellä sijaitseva wc ja suihku. Kylmien ilmojen aikaan huoneita lämmitettiin käytävillä olevilla tiiliuuneilla. Naiset vaihtoivat matka-asusteet luostariin sopivaan vaatetukseen; hameeseen tai mekkoon ja huiviin. Hameen alle jätin itse, kuten moni muukin, pikäthousut etteivät hyttyset päässeet pistelemään.

Venäläisen oppaamme mukana kiersimme pääluostaria

Pääsimme vihdoin ruokailemaan, isoon ruokasaliin. Meille oli katettu pöydät ja saimme syödäksemme kasvisbortskeittoa, makaroonia ja kalaa. Juomana oli jotain luumukompottimehua. Miesystäväni taisi jäädä hieman nälkäiseksi, joten kävimme illalla täydentämässä ruokavarastoja luostarin sekatavarakaupasta. Luostarissa ei käytetä lihaa eikä maitoa, joten ateriat olivat enimäkseen kasvisvoittoisia, lisänä makarooneja ja kalaa. Aamuisin saimme puuroa sekä leikkeleitä. Aamiaisen jälkeen oli ruokasalissa myytävänä myös ihania piirakoita: kaali-, kala-, omenatäyillä. Tulkin välityksellä sain tietää, että piirakat olivat paisttu paastotaikinaa, joten niihin ei ollut käytetty lainkaan kananmunia. Sain siten herkutella niillä mielin määrin.

Saimme kuulla hienoa kuorolaulua, jota esittvät pietarilaiset musiikinopiskelijat. Tämä pieni kirkko sijaitsi luostarin ulkokehällä ja siellä sai poikkeuksellisesti myös valokuvata. Kuoro lauloi myös suomeksi. Ostimme muistoksi hienosta konsertista heidän levyttämänsä cd:n.

Illalla, ennen nukkumaan menoa kävelimme vielä satamassa. Uni voitti viimein väsyneet pyhinvaeltajat ja uni oli hyvää ja syvää.



.