"Yhä ylös yrittää, mäelle hän kiipeää", nokipoikaa mukaellen laulelin aamuisin kiivetessäni Lukaksen kanssa Hiukan rantatörmää ylös metsikköön. Onneksi minulla oli tätä vetoapua, sillä omat jalkani eivät vapaaehtoisesti kiipeilyä harrasta :)!
Järveä peitti vielä jääkansi ja ja aurinkoinen sää houkutteli sinne vielä kävelijöitä ja hiihtäjiä. Naamarustinkini sai vähän rusketusta ja aistini herkistyivät jään rahinaan ja napsahteluun, pihkan tuoksuun ja mustarastaan liverrykseen.
Metsiköstä löytyi vielä vahvaakin lumikerrosta, mutta rantapolku oli sula ja mukavan pehmeä. Koiran hajuaisti löysi makoisia tervehdyksiä ja minä nautin luonnon rauhasta. 
Paluumatkalla saattoi rauhoittua jo poseeraamaankin.
Sula kukkapenkki heloitti auringonkeltaisena.
Tulin eilen kotiin, ystävien lempeällä avustuksella! Kiitos Apa ja Iidamari!
Täälläkin oli lumet jo lähes lähteneet ja paljastaneet roskaisen pihamaan. Se, etten ollut jaksanut syksyllä paneutua pihan siivoukseen oli nyt karuna tosiasiana silmieni edessä. Onneksi nyt on mieli virkeämpi ja olo parempi, joten harava vain esiin. Polkupyöräkin oli paljastunut lumipenkasta, joten pääsen ajelulle jo ennen juhannusta!
Pitää lähteä ensituimaan apteekkiin, sillä jälkikasvu ilmestyi aamulla kuumeessa ja vatsataudissa äidin hoteisiin.
7 kommenttia:
Hyvää päivän jatkoa! :)
Kiva kun poikkesit. Sulla on taas niin ihana uusi bloginpohja.
Mukavaa alkanutta viikkoa.
Hyvää alkanutta viikkoa ja aurinkoisia päiviä Sinulle!
Minä menen Tikkamäelle huommenna iltapäivällä, paluusta ei tietoa.
Tuo vetoapu auttaa ihmeesti lenkillä, meikäläistä ainakin ;).
Sinulle on blogissani jotain.
Sinulle jotain minulta blogissani, vaikka näyt jo saaneenkin, mutta eihän lisä pahaa tee.
Kokeilen, tuleeko kommentti perille. Joku ei ole pysytynyt tänne kommentoimaan.
mie itse
Lähetä kommentti