Näköisyyttä?

http://www.myheritage.com/collage

Löytyi samannäköisyyttä maailmalta! Mitäs tuumaatte?

Hoidossa vai heitteillä

Leena Vähäkylä on kirjoittanut tuon otsikon nimisen kirjan, ja olen sitä juuri lukemassa. Kirja on ilmestynyt 4 vuotta sitten ja mietin sitä lukiessa "kuinka vieläkin paljon huonommin asiat ovat tänä päivänä". Mielenterveysongelmat lisääntyvät, mutta resulssit eivät sitä tee. Isonkin kaupungin mielenterveystoimistossa saattaa olla vain yksi psykiatri, joka käy vastaanotolla n. kerran viikossa. Potilaat pääsevät vastaanotolle n.1x puolessa vuodessa, jos niinkään usein.Koko ajan sairalapaikkoja vähennetään, niin myös täällä Pohjois-Karjalassa. Itselläni on ollut se hyvä onni, että olen päässyt psykiatrille aina silloin kun on tarvetta ollut. Läheiseni tilanne on ollut taas aivan toisin: psykiatrin saa kiinni harvoin vain puhelimitse ja vastaanotolle pääsee n. kerran vuodessa. Eipä siinä kovin seurata potilaan taudin tasapainoa, tai arvioida terapian tarvetta. Viiden vuoden aikana läheiseni ei ole päässyt vieläkään terapiaan; katsotaaanko hänet siihen sitten liian sairaaksi. Näin maallikkona, tai osittain jonkinlaisen tietämyksen omaavana ajattelisin, että nuoren ihmisen terapia, lääkityksen rinnalla ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi elintärkeä nuoren tulevaisuuden kannalta. Tuossa yllämainitussa kirjassa kerrotaan useasta potilaasta, jotka kelan lääkäri on merkinnyt liian sairaaksi ja evännyt näin kelan korvaaman terapian. He, joiden vanhemmat ovat pystyneet maksamaan yksityisen terapian ovat saaneet apua. Muut ovat sinnitelleet muilla keinoin, tai päätyneet omankäden oikeuteen elämänsä suhteen. Tuo kirja on raskasta luettavaa, mutta sen asiat ovat tosia. Päättäjät ummistavat silmänsä ja korvansa meiltä, jotka katsotaan mieleltämme sairaiksi ja arvellaan meidän olevan hyödyttömiä yhteiskunnalle. Niin ei pitäisi olla, varsinkaan nuorten kohdalla, eikä kenenkään kohdalla.

Masennusryhmämme on kokoontunut 4x, joista itse jouduin olemaan yhden kerran poissa, sairauden takia. Ryhmä on tosi hyvä ja varsinkin opas, jonka pohjalta ryhmää pidämme ja ohjaaja oikeasti huippuhyvä! Meistä kaksi on masennuksen omakohtaisesti sairastaneita ja loput ryhmäläiset ovat mielenterveyskuntoutujien omaisia (minä olen näissä molemmissa rooleissa). Luemme tehtäväkirjaa kotiläksynä ja teemme sen tehtäviä. Kolmella viikolla kirjasimme kunkin päivän mielialat (numeroilla 1-9) aamuin, päivin ja illoin. Omat lukemat ovat olleet keskiarvoltaan 3-6,3) Viime viikolla mietimme omia ajtuksiamme ja yritimme tunnistaa masennuksen aiheuttamia ajatusvääristymiä. Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa tuntemustemme seulontaa ja miettiä tavoittelemisen arvoista tunnetilaa ja keinoa päästä siihen omalla kohdallamme. Itse olen huomannut, että väsyneenä ovat kielteiset tunteet enemmän vallalla. Lääkitys myös tekee sen, että tunneskaala on melko pieni eli lääkkeet tasaavat tunteita molemmistä laidoista, niin ilossa kuin surussa.

Aurinko on yksi merkittävä ilon tuojista ja mielialan kohottajista. Tänä aamuna heräsin 10,5h yöunilta ja verhojen takaa paljastui kirkas aurinkoinen taivas! Edellisen yön olin valvonut kokonaan ja sitä edellisenäkin nukuin vain muutaman tunnin. Viikonloppu kului melkein vetistellessä yhdessä pilviverhon kanssa. Tänään oli mieli jo pirteämpi. Soitin heti aamusta eräälle Kangasalan yhtäkkiä yksin kurssin ystävälleni ja oli ilo kuunnella hänen kerrontaansa "pohojalaasella murtehella" :). Terveisiä kaikille teille, Kangasalalla olleille, jos satutte tätä lukemaan. Päivällä olin mielenterveyskuntoutujien askartelupiirissä ja saimme rupatella siellä ystävien kesken: oikein sydämen kyllyydestä. Lounastin hyvän ystäväni, entisen työkaverini kanssa ja vaihdoimme siinä syödessämme kuulumisia. Tuollaiset tapaamiset ovat kullan arvoisia hetkiä!

Jumala on antanut minulle suuren lahjan: sydänystävän, ja hänet tapaan huomenna. Harva aikuinen varmaan enää ystävystyy niinkuin me olemme tehneet ja ystävyyttä on kestänyt kohta 30 vuotta. Se on jo pitkä aika, kohta 60v täyttävän elämässä. Tapaamme huomenna, jos Jumala suo!

Helatorstaita ja sairastelua

Aurinko on paistanut koko päivän, vaikka mustat pilvet kiertävätkin taivalla. Olen ensimmäistä päivää päiväpukeissa, sitten viime lauantain. Melkein viikko on mennyt kovassa kuumeessa, yskässä ja nuhassa. Ensimmäiset vuorokaudet nukuin melkein putkeen. Vaihdoin välillä kuivia vaatteita sänkyyn ja päälleni ja taas nukuin. Sitten tuli öitä, etten saanut yskältäni nukuttua ollenkaan. Viime yönä nukuin muutaman tunnin ja aamupäivä tuntui tosi huonolta. Nyt tuntuu taas helpottavan. Istuin jo ulkona hetken ja kiertelin katselemassa kevään kasvua pihassani.

Viikko sitten maanantaina alkoi täällä masennusryhmä, joka käsittelee työkirjaa "Depressiokoulu". Viime maanantaina jouduin sitten olemaan jo poissa. Jospa selviytyisin nyt maanantaina mukaan. Ryhmä tuntui mukavalta ja ohjaaja myös. Ryhmän toimintamalli on ratkaisukeskeinen ja suuntautuminen tulevaisuuteen. Jospa niitä uusia keinoja löytyisi tähän elämän arkeen.
Luin viime viikolla melkein kokonaan Irma Karilan ja Anna-Maijan Kokon kirjan "Krooninen masennus - Mitä on tehtävissä" ja nyt aloitiin Pirkko Siltalan "Nainen ja masennus". Molemmat ovat erittäin hyviä kirjoja.
Ann-Maija Kokko pitää luennon kroonisesta masennuksesta ja sen hoidosta syksyllä Joensuussa. Olen jo ilmoittautunut sinne mukaan.

Kevät on saapunut Ylä-Karjalaan; koivut viheriöivät ja linnut visertävät. Kahtena yönä olen kuunnellut kirjosieppojen kosiviserrystä tuossa pihapuussani.

Hyvää helatorstaita ja tulevaa viikonloppua kaikille!

Myöhäisillan päivitys ja tunnustuksia

Siru71









Pirena ja Pirjo



















Pirena





Kiitos ystävät! Olette antaneet aivan ihania tunnustuksia!
Nyt annan nämä kaikki kolme eteenpäin: Bluelle
Johannalle
ja Amalia-mummolle

Kirjoittelen tätä yksi sormi paketissa: eikä se ihan tavallinen paketti olekaan :)
Sormen päässä on känsä ja laitoin siihen netisätä löytämäni ohjeen mukaisen hoidon. Älkää kyselkö, miltä sivulta, sillä en muista kuitenkaan. Kuitenkin ohje oli tällainen: känsän päälle laitetaan banaanin kuoripala (sisäpuoli sormea vasten) ja se sidotaan heftalla kahdeksi vuodokaudeksi siihen. Känsän pitäisi hävitä, ei heti kolmentana päivänä, mutta jonkun ajan päästä. Kerron jos tapahtuu tällainen ihme.

Tänään olen ollut mielestäni ahkera, sillä aloitin pihan haravoinnin. Naapureiden pihat jo vihertävät, mutta minä vasta aloitin paksun heinä ja lehtikerroksen siivoamisen. En näet viime syksynä jaksanut surultani paneutua minkäänlaisiin pihahommiin. Nyt sitä on sitten kaksinverroin haravoitavaa.

Olen herkutellut tässä kahtena päivänä. Eilen olin entisten työtovereiden kanssa tekemässä ja syömässä yhteistä sushi-illallista. Se oli hauskaa ja ah niin maukasta! Kiitos Apa ja te toiset!
Tänä iltana olin ystävän luona saunassa ja saunavieraille tarjottiin uuden sadon nokkoslettuja sienimuhennostäytteellä. Oi, aivan suussa sulavia! Kiitos Katriina!

Nyt sitten köllähdän tämän ison mahani kanssa yöunille. Tästä lähtien on paastottava, jotta kolesterolimittaus loppukuusta näyttäisi siedettävia lukemia. Eikä olisi pahitteeksi saada tuota vyötäröäkin joskus näkyviin.

Äitienpäivän iltana

 

Äitienpäivä on jo illassa! Täällä paistaa aurinko ja tulee niin että suuret männyt heiluvat tuossa naapuritontilla, ikkunan takana.
Heräsin aamulla vasta klo 10:15. Puhelimessa odotti tekstiviesti: tule lounaalle puolen päivän aikaan. Ruokailu lapsuudenystäväni luona venyi tänne iltaan saakka. Ystävän kanssa on mukava olla ja viettää yhdessä sunnuntaipäivää. Poikani oli herännyt puolelta päivin ja sain häneltä onnittelut kännykän kautta. Ihanaa, että lapsi muistaa!

Luonto on vasta heräämässä täällä itä-Suomessa. Eilen huomasimme serkkuni kanssa ensimmäiset sinivuokon kukkaset pihallamme. Skillat aukaisevat myös kukkiaan ja koivuissa näkyy usvamainen viherrys.

Hyvää äitienpäivän iltaa meille kaikille!

Viikko vierähti mukavasti Kainuussa

"Yhä ylös yrittää, mäelle hän kiipeää", nokipoikaa mukaellen laulelin aamuisin kiivetessäni Lukaksen kanssa Hiukan rantatörmää ylös metsikköön. Onneksi minulla oli tätä vetoapua, sillä omat jalkani eivät vapaaehtoisesti kiipeilyä harrasta :)!

Järveä peitti vielä jääkansi ja ja aurinkoinen sää houkutteli sinne vielä kävelijöitä ja hiihtäjiä. Naamarustinkini sai vähän rusketusta ja aistini herkistyivät jään rahinaan ja napsahteluun, pihkan tuoksuun ja mustarastaan liverrykseen.


Metsiköstä löytyi vielä vahvaakin lumikerrosta, mutta rantapolku oli sula ja mukavan pehmeä. Koiran hajuaisti löysi makoisia tervehdyksiä ja minä nautin luonnon rauhasta.


Paluumatkalla saattoi rauhoittua jo poseeraamaankin.


Sula kukkapenkki heloitti auringonkeltaisena.

Tulin eilen kotiin, ystävien lempeällä avustuksella! Kiitos Apa ja Iidamari!
Täälläkin oli lumet jo lähes lähteneet ja paljastaneet roskaisen pihamaan. Se, etten ollut jaksanut syksyllä paneutua pihan siivoukseen oli nyt karuna tosiasiana silmieni edessä. Onneksi nyt on mieli virkeämpi ja olo parempi, joten harava vain esiin. Polkupyöräkin oli paljastunut lumipenkasta, joten pääsen ajelulle jo ennen juhannusta!
Pitää lähteä ensituimaan apteekkiin, sillä jälkikasvu ilmestyi aamulla kuumeessa ja vatsataudissa äidin hoteisiin.

Lahja Orvokilta!

Orvokki antoi näin ihanan plakaatin jo huhtikuun puolella! Päivitykset ovat kovasti myöhässä, joten laitan tämän vasta nyt näkyville. Kiitos Orvokki!