Joulun iloa ja rauhaa!

Toivotan kaikille lukijoilleni: Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Jouluvalot ikkunaan

Päivä on harmaan sateinen, eikä lunta näi oikein missään. Ripustin tämän yläkerran huoneen ikkunaan sydänvalosarjan tuomaan valoa sisään ja ulos. Orapihlajapuuhun olen ostanut myös valosarjan, mutta odotan poikaani kotiutuvan ja jätän asennuksen hänen tehtäväkseen. Onneksi ulkona ei tuule, joten voin illalla laittaa kynttilälähtyjä palamaan adventin kunniaksi.

Olen kuunnellut Jouluradiosta joulusävelmiä ja avannut joulukalenterin ensimmäisen luukun( partiolaisten kalenterissa se on 1.adventti). Täältä löytyy Kylväjän adventtikalenteri ja Joulukirkko.fi sivuilla on paljon monenlaista jouluiloa! Radio Novan Joulun radio on myös avattu.

Laitoin leivinuuniiin tulen, sillä kylmyys ja kosteus pyrkii sisään. Naapurissa tuoksuvat joulutortut ja pian kuulema saan maistiaisia. Itse en ole vielä ostanut torttutaikinaa, enkä leiponut mitään muutakaan.

Liekö syksyn piemydellä vai millä vaikutuksensa mielialaani. Se on varsin apea ja mihinkään en saa tartuttua. Poika tulee huomenna käymään, joten kai ainakin pojan sänky on pelastettava rojukasan alta. Viikon verran olen nukkunut tosi huonosti; alkuyöt ovat menneet valvoessa. Olen lisännyt lääkitystäkin, mutta vielä ei ainakaan ole siitä ollut apua. Nyt olis tarpeen se kirkasvalolamppu, jos siitäkän nyt mitään apua olisi? Onko teillä hyviä kokemuksia lampusta.

Lähden etsimään sähkökynttelikköjä vintin uumenista. Voimia kaikille pimeyden keskelle!

1. adventtisunnuntai

Siunattua adventin aikaa!

 

Mielenterveysviikolla

Kuluva viikko oli Mielenterveysviikko. Olimme järjestänee yhteiset myyjäiset terveyskeskuksen kahvioo, tiistaista torstaihin. Tässä Kasken pöytä.

Loimupellon pöytä oikealla ja meidän Ylä-Karjalan mielenterveysyhdistyksen kuntoutumis ja päiväkeskuksen pöytä vasemmalla.




Asiakkaita kävi mukavasti ja teimme samalla tunnetuksi toimintaamme.

Ankeuttajan kynsissä

Tylypahkan ankeuttajat taitavat olla liikkeellä näin syyspimeillä, sillä tunnen kulkevani kuin tönkössä sumussa enkä saa mitään aikaiseksi. Blogit ovat jääneet päivittämätta, huusholli siivoamatta ja talon viemäristökin on tukossa. Tuohon viimeisimpään on tulossa toivottavasti muutosta tämän päivän kuluessa.

Olin viikonlopun veljeni perheessä, ja näin siellä (tosin kaukaa) valkohäntäpeuroja syömässä läheisellä pellolla. Veljeni anopin pihassa niitä oli ollut to aamuna 8 kpl.

"Ulkomaille"

Ennen sanottiin, että ulkomaille Höjäkkään! Sellaisia sanontoja riittänee joka kylässä aina paikkakuntaa vaihdellen. Mie lähen nyt ulkomaille Nikkalaan, eli Haaparannan liepeille. Siskon tytär on synnyttänyt tyttären ja me siskon kanssa lähdemme tätä uutta pienokaista ja hänen vanhempiaan tapaamaan. Matkalla menee ehkä viikon verran.

Ilma on aurinkoinen, pakkassää. Aamulla pakkasta oli n,. -10 astetta. Maa oli kuurassa, mutta ei vielä lunta. Pohjoisessa taitaa lumikelit olla jo vastassa.

Jotkut puut ovat vielä kauniissa ruskassa!

Syksyisiä mietteitä

Blogin päivitys on ollut pitkään aikomuksena, vaan kiirekkö lie estänyt sen toteutumista. Mielessäni on liikkunut asioita ja tapahtumia, joista voisin täällä kertoa. Nyt sitten kuitenkin tuntuu pää olevan täysin tyhjä.

Hortensia on kuvattu jo viime kuussa, mutta yhä se vain kukkii. Sain tämän kasvin toissa keväänä ja kukittuaan istutin sen ulos. Siellä se kasvoi ja rehotti, kunnes jäi lumen alle. Keväällä huomasin, kukkarinnettä kitkiessäni, että hortensian paikalle työntyi vaaleanvihreitä silmuja. Odotin melkein henkeä pidätellen kasvaisiko edelliskesäinen kukka talven jälkeen minua ilahduttamaan. Heinäkuussa alkoi työntyä ensimmäisiä nuppuja ja syyskuun alussa se aukaisi siniset kukkatertut upeaan loistoon. Jätän sen edelleen maahan ja odotan ensi keväänä taas uutta yllätystä.

Kaktukset viettivät myös kesän ulkosalla, aurinkoisella seinustalla. Kesän lämpö sai kehiteltyä kasveihin kukkanuput ja yksi niistä aukaisi ihanan kukkansa. Kannoin kasvit viime viikolla sisälle, lämpimään ja eilen jo satoikin maan valkoiseksi räntää.

Viime viikolla olin Joensuussa, Psykiatrisen kuntoutuksen seminaarissa .
Seminaari (1.-2.10.2009) oli Joensuun mielenterveyskeskuksen järjestämä koulutus- ja kohtaamistilaisuus vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivien, heidän omaistensa ja ammatikseen psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tekevien ihmisten kesken. Pääsin mukaan Omaiset mielenterveystyön tukena järjestön kautta. Ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Eniten antoi mahdollisuus vertaistukeen; keskusteluun samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Näimme seminaarissa osan Tanssiteatteiesityksestä "Mielisairaus - mitä sitten". Teos on Anne Turtiasen omakohtainen kertomus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 28 vuoden ajalta. Esitys on nähtävissä vielä tänä syksynä Joensuun Pakkahuoneella 7.10 ja 10.10 klo 19. Kannatta käydä katsomassa!