Kesän riemuja

Uinnilla alkoi tämäkin aamu, niinkuin useimmat kesän aamuni! Tuskin lapsenakaan nautin niin paljon uintireissuista, kuin tänä kesänä. Sain oikein innon pyöräillä aamuisin läheiseen (n. vajaa kilometri) rantaan ja viettää siellä veden varassa puolisen tuntia. Alkukesästä seuranani olivat linnut viserryksineen, nyt nautin vain hiljaisuudesta!

Uintikuvat eivät tietenkään ole minusta ja reilusti nuoremmasta kummipojastani ja hänen riemustaan!


Ongen kohokin pompahteli parina iltana ja antoi aimo annoksen särkiä lokeille ja ahvenia savustettavaksi.

Mustikkaretkeltä jäi kuvat ottamatta ja marjat olivat tosi huonolaatuisia. Sen verran on kesä antanut kosteuttaan, että mustikoitten toinen puoli paistoi jo harmaana. Siskoni taisi mehustaa saaliista suurimman osan. Metsävattuja sain hyvältä ystävältäni ja puutarhavattujakin poimin muutaman litran. Nyt odottelen innolla puolukoiden kypsymistä, sillä ilman puolukkahilloa ei voi talvea elää.

Ketoneilikat, nuo lapsuuteni kadoksissa olleet kukat löytyivät kummipoikani kotikylältä isoina kenttinä. Kuva ei ole hyvä, se on liian kaukaa otettu, mutta ketoneilikoita siinä kasvaa.

Krassitkin ennättivät tänä kesänä kukkaan, vaikka kylvin ne siemenistä suoraan ulos. Joku perhosen toukka vain nakersi lehdet reikäisiksi ja näytti jo koko kasvusto kärsivän siitä.

Sain serkultani pienen peltotilkun vihannesmaaksi ja hyvin siinä kasvoikin tilli, salaatti, pesilja ja ruohosipuli. Eilen laitoin kummityttären kaneille aimo annoksen saalaatteja syötäväksi, sillä ne alkavat mennä jo yli-ikäisiksi.

Kukat tuottavat iloa myös sisätiloissa. Sain nämä ihanat verenpisarat kasvamaan tuntemattoman Kirsti ystäväni lähettämistä pistokkaista. Kiitos Kirsti!

Kesä on vierähtänyt melkein kokonaan tässä kotinurkilla. Muutaman kerran olen piipahtanut siskoni luona Sotkamossa, päivän vierailuilla Kuhmossa. Uimaharjussa ja Lieksassa. Ehkä syksyn mittaan tulee vielä muutaman pyrähdys tehtyä, ystävien luona.

Lauluilta museolla!

Ikolan museolla oli eilen illalla lauluilta. Mukana oli n. parinkymmenen hengen porukka, seurakunnan kesätyöntekijöiden johdolla. Olipa mukava laulaa yhdessä, pitkästä aikaa. Kiitos kuuluu mukanaolostani hyvälle ystävälleni ja hänen tyttärelleen, jotka jo aamupäivästä muistuttivat tapahtumasta. Kävin ensin kyläilemässä heidän luonaan ja tulin sitten heiltä suoraan laulutapahtumaan.
Ikolan pirtin tupa on tuttuakin tutunpi lapsuudestani. Haimme tästä talosta tarvitsemamme maidon ja talon tytär oli parhain ystäväni ja koulutoverini. Lapsuuden jälkeen olen tavannut hänet vain kerran, eikä silloinkaan hänen uusi sukunimensä jäänyt muistiin. Nyt kaipaan kovasti Leenua, jonka kanssa kesäisin koluttiin Ikolan aitan vintit ja luettiin tyttökirjoja!


Museoalueella on useampana kesänä ollut laliduntamassa kesälampaita. Nytkin siellä käyskentelee viisi suurta mustaa emälammasta yhdessä valkoisen Pastori-pässin kanssa. Emälampaillakin on nimet, mutta jostain syystä muistan vain pässin nimen :)

Lähden viikonlopuksi vierailulle nuorimman kummilapseni kotiin. Tämä poika täytti huhtikuussa 9v, ja minulla on synttärilahja vielä antamatta. Tiedossa on varmasti mukava yhdessäolo mm. traktorin saloihin tutustumalla, uimalla ja pelaamalla. Toivottavasti vanhan ja raihnaan kummitädin voimat riittävän nuoren miehen kanssa touhutessa!

Sunnuntaiaamun rauhaa

 

Heräsin tänään jo klo 5 ja ihmeen virkeänä. Ajattelin kerrankin nauttia aamutunnelmasta. Aurinko paistoi täydeltä terältään metsän takaa, mutta lämpömittari näytti vaiin +8 astetta. Luin hetken Mauri Paasilinnan kirjaa: Korpivaellus, joka kertoo sodan ajasta Rovaniemellä ja sotavankileiriltä Venäjällä. Tietsikka oli auki ja tarkastin sähköpostin, facebookin ja muutaman suosikkiblogini. Jääkaapista löytyi Kuhmosta ostamiani rönttösiä, joista yhden nautin suurella mielihyvällä vihreän teen kanssa.

Poikani on käymässä ja auto kotona. Teki mieli lähteä aamu-uinnille. Nyt ei ollut pukeutumisongelmiä; uimapuku ja aamutakki riittivät mainiosti. Vesi oli ihmeen lämmintä, vaikka eilen tuuli aika navakasti. Järvi oli tyyni, linnut visertivät rantalepikossa ja aurinko paistoi uimapaikalleni. Oi sitä autuutta!

Luin aamupostin (kiitos E:n ja J:n) ja ihastelin nokkosperhosten liitoa kukkasissa. En osaa vieläkään ottaa selvää lähikuvaa, mutta jokunen onnistui lähes siedettävästi.

Nyt lähden keittämään lisää teetä ja nauttimaan toisesta rönttösestä!

Ihanaa sunnuntaita teille jokaiselle!

Kesän kauneutta

Kesää on tullut ihasteltua, vaikka ilmat eivät aina niin kesäisiä olekkaan. Naapurin sireenipensaissa oli juhannuksen aikaan parvi ohdakeperhosia. Kummipoikani tunnisti ne kuvasta niiksi ja ne olivat varmaan vasta tulolennolla tänne pohjoiseen. Mesi näytti maistuvan.




Pari viimeistä viikonloppua seikkailin lähimaastossa Lukaksen kanssa. Se kävelytti minua tiet, vaarat ja rannat läpeensä.




Uimassa Lukas kävi aina, kun vettä oli lähistöllä. Minäkin olen uinut muutaman kerran, täällä ja Sotkamossa. Aamulla ei tule laiskuudelta vain lähdettyä ja illalla on liian väsynyt. Yhdellä uimareissulla kaaduin rantaveteen, seurauksella että molemmat polvet saivat mustelmia ja pienia rikamia. Oikea jalka ei anna vieläkään varata polveen. Tässä iässä tasapaino alkaa uudelleen heittää ja polvet ovat verillä kuin pienellä lapsella :D
Uni on maistunut, vaikka en joka yöksi muista ottaa Peratsinia. Viime yönä piti kuitenkin nousta yhden aikaan lääkekaapille. Uni ei ollut vielä tavoittanut silmäluomiani ja oikeaa kättä särki. Peukalo on ollut pitkään kipeä ja nyt särki koko kättä aina olkapäästä alkaen. (Neulomaan olen kuitenkin päivittäin pystynyt, joten lääkäriä ei ole vielä tarvittu, virn!)


Lukas haettiin illalla kotiinsa Sotkamoon.

Tänään olen vieraillut lapsuuden ystäväni ruokapöydässä; lohi ja uudet perunat aterialla. Kesäpäivät lyhenevät ja illat pimenevät västämättä. Jospa vielä saataisiin nauttia helteestäkin!

Sateen keskeltä: "Aurinkoista Juhannusta!"

Karjalan kunnailla
Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah .
Kägöi kuldaine kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Mie tunnen siun vuaras da kai mäjet nua,
da kaskinna kai on jo Karjalan mua.
Da synkis da sankois nois salomais
ken salmiloin suulois nygöi souvella sais.

Jo moneh kerdahbo kierringi nois,
mie Karjalan huoguja-hongikkolois,
da vuaroil sen seizoin pall’ahin päin ;
da Karjalan kaiken ies silmäzien näin.

Da vuaroin harjoil noil ukkoloin luo
miun nosti jo Karjalan korbi da suo,
da siel mitä tunzin da kuulin da näin,
dai siid igipäiväzeh kaibavoh jäin.

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah .
Kägöi kuldaine kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

Karjalan kunnailla, sanat Valter Juva
Karjalankieliset sanat Iivo Härkönen


Vettä sataa ja tulee. Onneksi ikkunoista ei ole poistettu tuplia ja sähköpatterit saa väänettyä lämpimälle. En ole lämmittänyt leivinuunia tai hellaa, vaikka niistä saisikin nopeasti lämpöä tähän Suomen vähälumiseen kesään.

Vointini on heitellyt viime viikkoina unettomuuden vuoksi. Nyt psykiatri vaihtoi lääkitystä, tai kunhan olen syönyt entiset lääkkeet loppuun eli noin kuukauden päästä. Efexor depot lopetetaan ja sijalle tulee Sertralin 50mg. Unettomuuteen aloitin psykiatrin määräyksestä Peratsinen uudelleen. Toivottavasti se vaikuttaa pian, sillä en haluaisi syödä sitä kovin pitkään. Viime kesänä pääsin unettomuudesta viikon kuurilla. Unettomuus tuo esiin tietysti alakulon ja jaksamattomuuden. Siihen tämä vesisade ja kylmyys on omiaan. Näin viihdyn sisällä, peitto korvissa. Vaan kyllä se tästä vielä kesäksi muuttuu ja mieli kohenee, näin ainakin toivon!

Mukavaa juhannusta ja pitäkää huoli itsestä ja rakkaistanne!

Näköisyyttä?

http://www.myheritage.com/collage

Löytyi samannäköisyyttä maailmalta! Mitäs tuumaatte?

Hoidossa vai heitteillä

Leena Vähäkylä on kirjoittanut tuon otsikon nimisen kirjan, ja olen sitä juuri lukemassa. Kirja on ilmestynyt 4 vuotta sitten ja mietin sitä lukiessa "kuinka vieläkin paljon huonommin asiat ovat tänä päivänä". Mielenterveysongelmat lisääntyvät, mutta resulssit eivät sitä tee. Isonkin kaupungin mielenterveystoimistossa saattaa olla vain yksi psykiatri, joka käy vastaanotolla n. kerran viikossa. Potilaat pääsevät vastaanotolle n.1x puolessa vuodessa, jos niinkään usein.Koko ajan sairalapaikkoja vähennetään, niin myös täällä Pohjois-Karjalassa. Itselläni on ollut se hyvä onni, että olen päässyt psykiatrille aina silloin kun on tarvetta ollut. Läheiseni tilanne on ollut taas aivan toisin: psykiatrin saa kiinni harvoin vain puhelimitse ja vastaanotolle pääsee n. kerran vuodessa. Eipä siinä kovin seurata potilaan taudin tasapainoa, tai arvioida terapian tarvetta. Viiden vuoden aikana läheiseni ei ole päässyt vieläkään terapiaan; katsotaaanko hänet siihen sitten liian sairaaksi. Näin maallikkona, tai osittain jonkinlaisen tietämyksen omaavana ajattelisin, että nuoren ihmisen terapia, lääkityksen rinnalla ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisi elintärkeä nuoren tulevaisuuden kannalta. Tuossa yllämainitussa kirjassa kerrotaan useasta potilaasta, jotka kelan lääkäri on merkinnyt liian sairaaksi ja evännyt näin kelan korvaaman terapian. He, joiden vanhemmat ovat pystyneet maksamaan yksityisen terapian ovat saaneet apua. Muut ovat sinnitelleet muilla keinoin, tai päätyneet omankäden oikeuteen elämänsä suhteen. Tuo kirja on raskasta luettavaa, mutta sen asiat ovat tosia. Päättäjät ummistavat silmänsä ja korvansa meiltä, jotka katsotaan mieleltämme sairaiksi ja arvellaan meidän olevan hyödyttömiä yhteiskunnalle. Niin ei pitäisi olla, varsinkaan nuorten kohdalla, eikä kenenkään kohdalla.

Masennusryhmämme on kokoontunut 4x, joista itse jouduin olemaan yhden kerran poissa, sairauden takia. Ryhmä on tosi hyvä ja varsinkin opas, jonka pohjalta ryhmää pidämme ja ohjaaja oikeasti huippuhyvä! Meistä kaksi on masennuksen omakohtaisesti sairastaneita ja loput ryhmäläiset ovat mielenterveyskuntoutujien omaisia (minä olen näissä molemmissa rooleissa). Luemme tehtäväkirjaa kotiläksynä ja teemme sen tehtäviä. Kolmella viikolla kirjasimme kunkin päivän mielialat (numeroilla 1-9) aamuin, päivin ja illoin. Omat lukemat ovat olleet keskiarvoltaan 3-6,3) Viime viikolla mietimme omia ajtuksiamme ja yritimme tunnistaa masennuksen aiheuttamia ajatusvääristymiä. Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa tuntemustemme seulontaa ja miettiä tavoittelemisen arvoista tunnetilaa ja keinoa päästä siihen omalla kohdallamme. Itse olen huomannut, että väsyneenä ovat kielteiset tunteet enemmän vallalla. Lääkitys myös tekee sen, että tunneskaala on melko pieni eli lääkkeet tasaavat tunteita molemmistä laidoista, niin ilossa kuin surussa.

Aurinko on yksi merkittävä ilon tuojista ja mielialan kohottajista. Tänä aamuna heräsin 10,5h yöunilta ja verhojen takaa paljastui kirkas aurinkoinen taivas! Edellisen yön olin valvonut kokonaan ja sitä edellisenäkin nukuin vain muutaman tunnin. Viikonloppu kului melkein vetistellessä yhdessä pilviverhon kanssa. Tänään oli mieli jo pirteämpi. Soitin heti aamusta eräälle Kangasalan yhtäkkiä yksin kurssin ystävälleni ja oli ilo kuunnella hänen kerrontaansa "pohojalaasella murtehella" :). Terveisiä kaikille teille, Kangasalalla olleille, jos satutte tätä lukemaan. Päivällä olin mielenterveyskuntoutujien askartelupiirissä ja saimme rupatella siellä ystävien kesken: oikein sydämen kyllyydestä. Lounastin hyvän ystäväni, entisen työkaverini kanssa ja vaihdoimme siinä syödessämme kuulumisia. Tuollaiset tapaamiset ovat kullan arvoisia hetkiä!

Jumala on antanut minulle suuren lahjan: sydänystävän, ja hänet tapaan huomenna. Harva aikuinen varmaan enää ystävystyy niinkuin me olemme tehneet ja ystävyyttä on kestänyt kohta 30 vuotta. Se on jo pitkä aika, kohta 60v täyttävän elämässä. Tapaamme huomenna, jos Jumala suo!