Rasimäen tsasounan luminen olemus tervehti matkalaisia viime viikolla; ristinhakumatkalla. Kummini oli tullut kyläilemään äitinsä luokse ja tuonut minulle tullessaan kaularistin. Mirhavoitelun yhteydessä sain ristin seurakunnalta, sillä kummini ei päässyt tilaisuuteen. Kyläilyreissulla sain häneltä ihanan pienin, hopeisen ortodoksisen ristin. Kotiin saavuttuani en löytänyt enää ristiä kaulaltani. Se oli pudonnut jonnekin. Sitä on etsitty kaikkialta, mutta tuloksetta. Kävin silloin kotiinpaluumatkalla kuvaamassa tuon tsasounan. Ehkäpä risti tipahti silloin tuonne, tsasounan eteen, tielle? Sain kummiltani tällä viikolla uuden kaularistin ja toivottavasti tämä säilyy nyt paremmin kaulallani. Vien tämän uuden ristin myös kirkkoon, siunattavaksi.
Uusivuosi alkoi flunssan merkeissä. Tänään on jo vähän parempi olo ja lähden ajelemaan miesystäväni kanssa kohti Vehmersalmea. Käymme matkan varrella hänen vanhempiaan tapaamassa. Huomenna palaan takaisin kotiin.
Siunattua vuotta 2011 teille kaikille!
7 kommenttia:
Siunausta sinunkin vuoteesi! Olipa harmillista tuo ristin katoaminen - mutta ehkä sen löytää joku, joka tarvitsee ristin siunausta juuri silloin?
Ooh, kuinka viehättävä paikka! Huokuu rauhaa ja pyhyyttä, kauneutta ja herkkyyttä, toivoa ja iloa, iankaikkisuutta ja valoa, ihan kuten teidän tapanne uskoa. Sinulla on ollut ikimuistoinen joulu. Ehkä ristin katoamisella on ollut jokin merkitys, jota ei vielä ymmärrä.
Kristus on syntynyt. Kiittäkäämme!
Iloa ja valoa elämääsi.
toivoo mehtäsielu
Oikein hyvää vuotta sinulle!
♥ Toivotan kaikkea hyvää alkaneelle uudelle vuodelle! ♥
Sattuman satona löysin blogisi ja ihastuin niin, että linkitn blogisi omaani. Onnellista, kaunista ja hyvällä tavalla yllätyksellistä tätä vuotta sinulle!
Kiva, että jätit merkin blogini arvontaan ja löysin siten tänne. Kaksi minulle läheistä asiaa herätti heti huomioni: ortodoksisuus ja Pohjois-Karjala. :)
En tosin ole suoraan osa kumpaakaan, mutta molemmat ovat merkittäviä asioita elämässäni. Isänpuoleinen sukuni on puoliksi ortodoksista ja samana vuonna, jolloin rakas mummoni kuoli, minulla oli ilo tulla ortodoksisen pikkutytön kummiksi. Pohjois-Karjalan pääkaupunki on henkinen kotikaupunkini, jossa vietin kaikkiaan 13 vuotta ja jonne muuttaisin heti takaisin.
Onnea alkaneelle vuodelle!
Onnittelen kirkkoon liittymisen johdosta!! Se on iso asia ihmisen elämässä!
Lähetä kommentti