KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!

">



Ihmeellinen Suuri paasto, ihmeellinen Pääsiäinen, ihmeellinen kevät! Nuo kaikki edellämainitut ovat koskettaneet minua syvältä.
Olin suunnitellut kirjoittavani pastopäiväkirjaa tänne blogiini, mutta se jäi. Pieni muistelus kuitenkin menneestä.

Tavoitteenani oli Sovintosunnuntain jälkeen osallistua jokaiseen puhtaan viikon palvelukseen. Eihän se läheskään onnistunut, mutta yritystä sentään oli. Elin päivä päivältä ihmetellen ja kuunnellen paaston tekstejä ja sävelmiä, jotka jäivät soimaan kirkosta palattuani. Onneksi paaston tueksi seurakuntamme järjesti usealle viikonpäivälle aamu- ja ehtoopalvelukset sekä keskiviikoiset Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiat.

Paaston edetessä fysiikka alkoi pettää; nivelrikkoiset polveni tekivät tenän maahankumarruksissa ja oikean jalan isovarvas sähkötti kipakasti. Mielialan vaihtelut alkoivat keskellä paastoa, niinkuin hyvin saattoi arvata. Itsepäisyys ja itsekkyys nosti päätään. Kapinoin pienimmästäkin asiasta ja puhkesin turhiin kyyneliin. Onneksi rakas kanssakulkijani on ymmärtäväinen ja lohduttava. Katumukseen oli syytä monin tavoin. Pitkitin ja pitkitin soittoa rippi-isälleni, mutta viimein sain sovittua Suurelle viikolle tapaamisajan. Ja jälkeenpäin mikä helpotus ja ilo ja ihmettely: miksi niin harvoin käytän Katumuksen sakramentin mahdollisuutta hyväkseni?

Suurena Torstain liturgiaan sain mukaani rakkaan, vanhan ystäväni, jonka elimistöä runteli jo monet sairaudet eikä altsheimer niistä vähäisempänä. Olin hänen kanssaan kulkenut monet kirkkomatkat ja pyhiinvaellukset, ennen omaa kirkkoon liittymistäni. Sairaus oli vienyt häneltä liikuntamahdollisuuden ja muistin. Kuitenkin, saavuttuamme kirkon eteiseen, tämä mummonen risti silmänsä aivankuin olisi eilen viimeksi kirkossa käynyt. Istutin hänet viereeni ja seurasin sivusilmällä hänen reakointiaan palveluksen edetessä. Aivan värmasti hän tiesi missä ja mitä varten oltiin. Koitti hänen vuoronsa astua ehtoolliselle ja sain olla todistamassa suurta ihmettä: muisti oli kirkas ja selkeä, kaikki tapahtui kutten pitikin. Sain suuren lahjan, niin pienestä vaivannäöstä, kun toin hänet kirkkoon.

Suuren Perjantain ehtoopalvelus oli harras ja kaunis. Kristuksen hautakuvan kanto keskelle kirkkoa, sen koristelu ja kumartaen ja suudellen kunnioittaminen on Suuren viikon palveluksista vaikuttavin.

Lauantai-iltana oli jännitystä ja juhlan tuntua. Tulimme kirkkoon ja tuntia aikaisemmin, sillä käyttöön otettiin naisten kirkkoliput, ristisaattoa varten. Kävimme katsastamassa kirkon ympäri kiertävän polun ja totesimme sen turvalliseksi kävellä. En ole koskaan aikaisemmin kantanut kirkolippua ja yhtä kokemattomia taisivat olla myös muut naiskantajat. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saimme yhtyä riemulliseen pääsiäistropaariin:

"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!"

Kristus syntyy! Kiittäkää!

Joulukiireet jäivät taakse kun kävelimme aattona, -30 asteen pakkasessa, sukuhaudoilla.

Pihaa valaisi ulkolyhdyt palavine kynttilöineen.

Sisälle laitoimme vain led-tuikkuja ja sähkövaloja. Näin meillä ja vieraillamme oli helponpi hengittää. Saunoimme ja söimme sekä lauloimme ortodoksisia ja muita joululauluja.

Jouluaamun aamupalvelukseen oli ihana tulla. Kirkko oli koristeltu kukkasin ja tuohukset loivat valoaan, hämärään kirkkoon.

Kuoro yllättää aina, upealla laulullaan. Ortodoksinen sävelmistö on minulle uusi ja ihmeellinen ja monimuotoisuudessaan uskomattoman kaunis! Palveluksen edetessä myös kuoron kokoonpano kasvoi ja ääniala laajeni.

Palveluksen toimitti isä Andrei, diakoni Jyrki Moilanen

isä Sulo ja kaksi ponomaria.

Pyhän Johannes Krysostomoksen jouluhomilia oli vaikeaa tekstiä ymmärtää, mutta onneksi siihen voi palata isä Andrein blogissa: Andrein ajatuksia.

Huomenna matkaamme Kuopioon, appivanhempia tapaamaan.

Hyvää joulun juhla-aikaa kaikille!

Tervetulleina

Tämän pienen, Juankoskosken ortodoksisen kirkon ohi ajelimme toissakesänä, mutta emme päässeet silloin siihen sisälle. Lokakuun lopulla vierailimme Riistavedellä, appivanhempieni luona. Silloin luin Kuopion ortodoksisen seurakunnan ilmoituksista, että Juankoskella olisi sen viikonlopun sunnuntaina liturgia. Soitin kirkon isännöitsijälle varmistaakseni ilmoituksen paikkansapitävyyden. "Kyllä, palvelus alkaa klo 10 ja olette sydämellisesti tervetulleita.

Sunnuntaiaamuna ajelimme kirkolle ja astuimme kauniiseen kirkkosaliin. Isännöitsijä ja tuttu kanttori toivottivat meidät tervetulleiksi. Samoin kaikki kirkkoon tulevat seurakuntalaiset kävivät kättelemässä meidät, ennennäkemättömät vieraat. Koolla oleva seurakunta oli pieni, mutta lämminhenkinen.

Liturgian toimitti isä Paul Hesse yhdessä diakonin kanssa.

Palveluksen jälkeen jäimme ihastelemaan kirkkoa, sen kaunista ikostaasia. Ikonit oli maalannut Petros Sasaki.








Kirkon neljää kattonurkkaa kaunistivat neljän apostolin ikonit

Matteus

Markus

Luukas

Johannes










Kirkossa oli myös muita pienenpiä ikoneita, mutta eräs vanha ja kulunut ikoni kiinnitti aivan erityisesti meidän huomiomme.

Tämä kaunis vanha ikoni oli tullut evakoiden mukana Impilahdelta, anoppini synnyinpitäjästä. Tarinan mukaan sen oli lahjoittanut kirkolle joku hääpari, vihkimisen jälkeen. Impilahdelta ikoni oli kulkeutunut Juankoskelle, yksityisperheeseen ja lahjoitettu myöhemmin takaisin kirkolle.

Emme lähteneet kirkosta "tyhjin käsin", vaan pitkämatkalaisina saimme evääksi kirkoleipää sekä monin "tervetuloa uudelleen" toivotuksin.


Palaamme varmasti!

Akku da nevesky häämatkalla

Olen saanut kaksi uutta titteliä, olen mieheni akku eli vaimo ja appivanhempieni miniä eli nevesky. Akku on ollut hellittelynimeni jo ennen avioliittoamme. Miniä nimeä kannan myös ilolla, sillä välit appivanhempiini ovat todella lämpimät.

Niinpä, päivän häämatkallemme otimme mukaan rakkaan anoppini. Halusimme viedä hänet käymään Uuden Valamon luostarissa ja Lintulassa. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Ehdimme hyvin liturgiaan, joka pidettiin vanhan kirkon suojissa.

Kaunista, kaunista sanoin muatuska, kun kuljimme Valamon kauniissa luonnossa ja katselimme hautausmaan vanhoja grobuja.

Lintulan luonto huokui syvää rauhaa, kuten aina. Puutarha kukoisti ja kahvilassa meitä palveltiin ilolla ja rakkaudella.

Uusi risti ja kukitettu hautakumpu kertoivat, että igumenia Marina oli siirtynyt tuonilmaisiin. "Ollos iäti muistettu!"

Tuore muzikku pääsi myös kuvaan mukaan.

Vapaasta tahdosta ja vakain mielin yhteiselle taipaleelle!

Kyllä, arvoisa isä!

"Jumalan palvelija M kruunataan Jumalan palvelijattaren A kanssa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."

"Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä."

" rukoilkaa, että Kristus saisi olla avioliittomme keksipiste ja valo!"

"Pyhien isiemme rukouksien tähden, Herra, Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä."

"Kiitos, että olitte rukouksin ja läsnäolollanne saatelemassa meitä yhteiselle taipaleelle!"

Häiden aattona

Aloittaessani tätä blogia olin ollut puolisen vuotta leskenä. Leskeys tuli yhdeksi blogini aiheeksi. Nyt neljän vuoden jälkeen vietän omien hätteni aattoaamua. Ihmeellinen on tämä elämä ja Jumalan suuri johdatus! Blogi on jäänyt vähemmälle, monistakin syistä, mutta seurustelu lienee kuitenkin syistä suurin. Enää en ole yksin.

Sisäinen kelloni herätti minut aamulla klo 2 ja valvoin mietteissäni klo 4:30 asti. Mielessä pyöri kaikenlaista muistettavaa ja tehtävää; kukat ja kukkaseppeleet, opasteet ja ostokset, silitykset ja leipomukset jne. Nukuin kuitenkin vielä 3h ja heräsin aurinkoiseen aamuun.

Aamulla oli tarkoitus lähteä laittamaan seurakuntasalia hääkuntoon, mutta ennen kuin ehdimme salille tuli ilmoitus, ettemme pääse sinne ennekuin ilta 19. Onneksi ei sen suurempi muutos. Ystävät keräävät pöytäkoristeet ja käymme laittamassa ne maljakoihin, etteivät pääse kuivumaan.

Ensimmäiset vieraat tulevat tänään, luoksemme. Poikani saapui eilen, mukanaan uusi ruohonleikkuri. Näin saadaan pihapiirikin siistittyä. Sulho ahkeroi jo pihalla.

Toukokuinen kihlauspalvelus oli alkuaskel yhteiselle matkalle.



"Pyhien isiemme rukouksien tähden, Herra, Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä!"

Elämä on matkalla oloa

Maanantaina Kuopiosta Nurmekseen, tiistaina Joensuuhun ja takaisin Nurmekseen, keskiviikkona Kuopioon ja huomenna Riistavedelle. En ole koskaan matkustanut näin paljon kuin parina viimeisenä vuotena. Suunta ja määränpää ovat vaihdelleet; kokouksiin, lääkäreihin, sukulaisiin, ystävän ja rakkaiden luokse. Matka on taittunut omalla autolla, laina-autolla, junalla, bussilla, laivalla, kavereiden kyydillä ja jalkaisin. Tässä iässä ei matkanteko ole aina nautinto, sillä vanhat jäseneni väsyvät ja kipuilevat, kengät hiertävät ja hiki kastelee vaatteeni. "Matkailu avartaa" vanha fraasi, mutta lienee totta. Pari vuotta sitten en olisi osannut sijoittaa kartalle Vehmersalmea, Jännevirtaa tai Riistavettä. En osannut haaveillakkaan Laatokan avarasta "merestä" tai kävelystä Jerusalemin ylösnousemuksen skiitalta Karjaportille. Olen saanut uusia ystäviä eri puolilta Suomea ja muutaman ulkomailtakin. Olen tehnyt matkaa myös omaan itseeni, tutustunut uuteen rakkaaseen ihmiseen, uuteen kotiseurakuntaani ja uuteen hengelliseen kotiini, kulkenut paastosta pääsiäiseen, kuolemasta ylösnousemukseen. Matka jatkuu,toivottavasti pääsen myös perille. "> "Herra armahda, Herra, anna minulle anteeksi, Jumala, auta minua kantaa ristisi" Господи помилуй, Господи прости, помоги мне Боже крест свой донести, ты прошёл с любовъю свой тернистый путь, ти нёс крест безмолвно надрывая грудь. Ти за нас распятый, много ти терпел, за врагов молился, за врагов скорбел, я же слаб душою, телом так же слаб, и страстей греховных я великий раб. Я великий грешник на земном пути, я ропщу я плачу с' Господи прости, помоги мне Боже, дај мне крепость сил, што б' своия страсти в сердце погасил. Помоги мне Боже шедрою рукой, ниспошли терпенъе, радость и покой, грешник я великий на земном пути, Господи помилуй, Господи прости.