Kristus syntyy - kiittäkää!

 

Siunausta jouluunne, ystävät!

Kauneimmat ortodoksiset joululaulut

Saimme tutustua ja laulaa kauneimpia ortodoksisia joululauluja Nurmeksen ortodoksisen naistenpiirin illassa. Todella kauniita sanoituksia ja sävelmiä!

Rippikoulussa jälleen

Olen elämäni aikana osallistunut useaan rippikouluun yleensä opettajana, mutta myös omia olen nyt käynyt kaksi. Ensimmäisen kävin 16 vuotiaana ja sain sen jälkeen osallistua luterilaisen kirkkomme ehtoolliselle. Nyt olen käynyt ortodoksisen seurakunnan aikuiskriparia, lokakuusta lähtien.Olen tutustunut ortodoksiseen uskontoon ja saanut opetusta monessa uudessa asiassa. Viime viikonloppuna olin kristinoppileirillä Joensuun ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksesta. Kuva on leirikeskuksen kirkkosalista.
Lukijassa on herännyt varmaan kysymyksiä, miksi näin? Vastaus on, että olen liittymässä ortodoksiseen kirkkoon. Se ei johdu viimeaikaisista keskusteluista luterilaisessa kirkossa, vaan on pitkän ajan harkinnan tulos. Ehkä olen kulkenut koko elämäni kohti tätä ratkaisua, aina sielä ortodoksisen kummini sylistä kastehetkestäni. Ortodoksisuus on ollut mukana elämässäni tavalla tai toisella koko ajan: kummissani, aviopuolison suvun kautta, kesäisillä pyhiinvaellusmatkoilla; Uuteen Valamoon, kirjallisuudessa jota olen lukenut jo vuosikymmeniä, ortodoksisissa ystävissäni ja ennenkaikkea Jumalan johdatuksessa. Tunnen saapuvani kotiin, niinkuin monet muutkin ovat tätä samaa tapahtumaa kuvanneet.

Luterilainen kirkko ja seurakunta ovat minulle edelleen rakkaat. Toivon, että kummilapseni ja heidän vanhempansa hyväksyvät ratkaisuni. Haluan rukoilla kummilasteni puolesta samoin kuin tähänkin asti ja toivon voivani pitää heihin yhteyttä..Vanhemmilla on tietenkin lupa vaihtaa minut toiseen kummiin tässä tapauksessa. Silti, jos niin käy kummilapset ovat minulle yhtä rakkaita tulevaisuudessakin.

Kirkkoon liittymiseni tapahtuu tulevana jouluna.

Siunattua adventin aikaa ja joulupaastoa kaikille ystävilleni!

Kurkistus lapsuuteen

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"
- Sitä en itse muista, mutta minulle on kerrottu että vastasin "Pekan vaimo". No Pekkaa ei ole vielä tullut vastaan....mutta vaimo minusta tuli
-omana haaveena taisi olla opettajan ammatti

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
- Kotiliesilehden "Kieku ja Kaiku"

3. Lempileikkejäsi?
- käpylehmiä ja lamapaita tehtiin, leikittiin kaupaa erilaisilla luonnon tuotteilla, erilaiset palloleikit, enkkaaminen, nukkeleikit ja paperinuket, Mustapekka ja Hullunkuriset perheet korttileikit sekä huiskutus, laululeikit ym

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
- en muista, että synttäreitä olisi mitenkään juhlittu, jonkun lahjan aina synttäriaamuna sain

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
- pesäpalloa ja nelimaalia pelattiin kesäisin ja talvella luisteltiin ja hiihdettiin

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
- ensimmäinen musiiki-idolini oli oma ukkini, joka soitti huuliharpulla polkkia ja jenkkoja, sekä Marttisetäni madonliininsa kanssa.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
- Yllä olevat nuket ovat parhaita lapsena saamistani lahjoista. Kirjoista tykkäsin myös valtavasti ja tykkään vieläkin.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
- Matkustaa Vienan Karjalaan ja Vanhaan Valamoon, ja toivon että nämä matkat vielä toteutuvat

"Haasteen ja viestikapulan voi linkittää edelleen henkilöille, joiden toivoo jatkavan ketjua. Haaste ei velvoita ketään, koska ystävyyskin on vapaaehtoista."

Haaste on otettu vastaan Nurkkulinnun blogista ja se pitäisi lähettää eteenpäin kymmenelle, mutta jätän sen vapaasti kaikille otettavaksi

Unennäköä

 

"unia ei pidä uskoa silloinkaan, vaikka ne toistuvat kahtena perättäisenä yönä! Vaan entä jos ne samat unet toistuvat koko elämänkaaren ajan. En usko uniini, en niin että katsoisin mitä unikirjat kertovat siitä ja siitä elementistä unessani. Uskon kuitenkin, että unilla on joskus minulle kerrottavaa.

Olen koko ikäni nähnyt unta kotini ulko-ovesta, jota on mahdoton saada illalla, unessa lukkoon. Ulkopuolelta on tulossa joku uhka, joka unessa pelottaa ja haluan piiloutua lukitun oveni taakse. Uni toistui usein masennuskauteni aikana, ja pihalla seisoi mustapukuisia hahmoja, jotka olivat työntymässä sisälle kotiini.

Viimeöinen uneni oli taas samantapainen kuin nuo edelliset oviunet. Nyt vain oveni kamanat olivat kaatumaisillaan, eikä ovea tahtonut enää saada siinä pysymään. Tunne oli ahdistava, ei niinkään pelottava. Mietin aamulla "olenko jotenkin sielu liian avoinna maailmalle ja lähimmäisilleni?" "onko sisimpäni uhattuna?" Olen monella tapaa tienhaarassa ja jonkun asian suhteen olen jo lähtenyt seuraamaan uutta tienviittaa. Toiset valinnat ovat vielä hämärän peitossa. Kunpa osaisin edetä varoen, särkemättä itseäni ja lähimmäisteni mieltä.

Lumivalkoinen lauantai!

Ylä-Karjala on saanut tänään ensilumensa. Aamupäivällä pyrytti runsaasti, nyt vain harvakseltaan. Valoa on aivan toisella tavoin ja mielikin pirteämpi.

Sain tänään takaisin entiset vinyylilevyni, mutta en pääse niitä vielä kuuntelemaan. Levysoitin tarvitsee vahvistimen ja kaiuttimet. Toivottavasti saan ne ensi viikolla. Olin 60 luvun lopulla jossain Concert Hall Society kerhossa, josta tuli tilattua levyjä Osa on tietysti ostettu suoraan kaupasta. Rakkaimmat levyni ovat Kaustisten Purppurapelimannien ja Häälaulajien Kansanmusiikkia, Konsta Jylhän Vaiennut viulu, Swing in Bach ja Los Incas en Peru.

Tässä yksi lempikappaleistani, joka on myös tuolla viimemainitulla levyllä:

Lokakuinen lauantai

Hyvää huomenta rakkaat ystävät! Kokonainen syyskuu on vierähtänyt käsistäni, ilman että olisin päivittänyt blogiani. Mihin lie aika mennyt, toivottavasti johonkin tarpeelliseen.

Luonto laskeutuu värikkäästi lepoon. Kiertelin kameran kanssa lähimaisemissa ja ihastelin koivujen keltaista aurinkoa, mustikoitten veripunaista hehkua ja maata peittävää upeaa lehtimattoa. Nyt kannattaa painaa mielen sopukoihin tämä värikylläisyys, jolla luonto luovuttaa elämänsä talvelle.

Ylä-Karjalan metsät ovat tyhjinä marjoista, joten korven kontiotkin tallustelevat jo kaupunkimaisemissa. Pihojen omenapuut ovat saaneet kyytiä tämän syksyn aikana, kun nallet ovat ravistelleet itselleen syötävää. Hirvet ovat olleet myös liikenteessä. Poikani auton eteen oli läheisellä kadulla hypännyt illan pimeässä hirviuros. Onneksi auton vauhti oli ollut hiljainen, joten vaurioilta vältyttiin puolin ja toisin.