Itkuinen ilta

Kuuntelimme tätä Ilkossa kurssimme lopussa! Itkin silloin ja itken nyt, ehkä joskus pystyn kuuntelemaan sitä kuivin silmin, tai sitten en. Itku puhdistaa ja musiikkia kuunnellessa itkuun ei jää kiinni vaan se menee nopeasti ohi. Mutta entä jos kuuntelee samaa sävelmää aina uudelleen ja uudelleen ja itkee.....

Kotona jälleen

Tulin eilen illalla kotiin, valtavan lumimyräkän saattelemana. Veljeni oli käynyt lämmittämässä leivinuunin ja serkkuni oli tekemässä pihan lumitöitä. Vastaanotto oli siis lämmin.



Aurinko paistoi tänä aamuna naapuripihan puihin ja pihan lumityöt odottivat. Lumesin talon ja ulkorakennuksen seinävieret, jotta lämmin pysyisi sisällä. Vielähän se lumi varmasti sulaa ennen joulua, mutta lumetaan sitten uudelleen.



Meidän pihamme on aika suuri, joten lumitöitä riittää. Niitä on kuitenkin mukava tehdä, sillä usein ovat naapurit yhtäaikaa kolansa varressa ja siinä voidaan vaihtaa kuulumiset puolin ja toisin.




Halkolaatikko oli kannettu täyteen, joten latjasin puut uuniin ja sytytin. Tällaista minä katselen lähes joka päivä ja istuskelen tulen ääressä. Siinä on mukava lukea, juoda kupillinen teetä tai tehdä käsitöitä.




Kyllä koti on sentään paras paikka maailmassa!

Kurssin jälkeen Jyväskylässä

Olen palannut Kangasalalta ja jättänyt taakseni ihanat ystävät ja upean kurssin! En oikein pysty vielä kuvailemaan tuntojani, kuin että olen saanut valtavasti evästä elämäni tulevalle matkalle niin vertaistukena kuin Terhin opastuksena.

Ennakkoluuloni romuttuivat täysin: kurssilaisten ikä (50-80v) ei merkinnyt mitään vaan olimme kaikki yhtä nuoria . Jokaisesta löytyi se pieni lapsi, joka janosi syliä ja jokaisessa oli se vanhus, joka luuli kokeneensa elämässään jo kaiken. Uskon, että lähdimme kaikki kurssilta odottaen; mitä hyvää huominen tuo tullessaan!

Matkustan huomenna kotiin ja kirjoitan sitten vähän enemmän. Odotan myös kovasti jo nimi-, osoite- ja sähköpostilistaa kurssilaisista, jotta voisin jatkaa yhteydenpitoa.

Te kurssilaiset, jotka luette tätä, olette upeita ihmisiä!


glitter-graphics.com

Leskien sopeutumiskurssi

Meinasin kirjoittaa, että sopeutumisvalmennuskurssi. Ei ole tuohon siviilisäätyyn valmennuksia. Aina se tulee yhtä yllättäen ja varoittamatta. Ehkä joku on aavistanut tulevan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole sittenkään osannut valmentautua.

Nyt menen siis sopeutumaan tähän leskeyteeni. Ennen kurssin käyneet evästivät minua paksulla nenäliinapakkauksella ja avoimella mielellä. Niitä molempia varmasti tarvitaan.

Lähden huomenna bussilla Jyväskylään poikani luo ja sieltä tiistaina Kangasalalle. Siellä Ilkossa alkaa silloin "Yhtäkkiä yksin" kurssi; vertaistukea ja terapiaa leskille. Kurssin vetäjänä toimii psykoterapeutti, kouluttaja ja runoilija Terhi Vedenkivi. Tämä kurssi kestää tiistaista lauantaihin ja on tarkoitettu yli 50 vuotiaille leskille. Kutsussa oli, että keski-ikä on 65v. Se tuntuu aika korkealta, mutta toivottavasti mukana on myös nuorempia.

Olen poissa varmaankin noin viikon, ehkä vähän toista. Samalla voisi käydä vaikka ystäviä moikkaamassa.

Kirjainleikkiä tännekin

Sain Pelagialta K kirjaimen ja kirjoitan sillä 10 minulle tärkeää asiaa.

Kello -oi niitä aamuja, kun kello ei soi ja minnekään ei ole kiire
Kalenteri -aina hukassa, tai en muista sitä katsoa
Kännykkä - korvaa nuo kaksi edellistä, kaikki menot on pantava hälytyksen taakse
Kirjat -niitä ilman en tulisi toimeen: lukeminen on terapeuttista
Kamera -taltioi monet rakkaat muistot
Koti -rakas paikka, jossa voi olla rauhassa oma itsensä
Koirat -parhaita terapeutteja
Karjala -ehtymätön mielenkiinnon lähde
Kieli -pitää makuja ja kontakteja yllä
Kantele -ihanaa musiikkia

Jos haluat kirjaimen, niin kerro se kommentissasi.

Tätä päivää

Karoliina Koskisen näkemys naisen elämästä yhsitettynä hänen kahdesta runostaan.

Naisen elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.

Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.

Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.

Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.

Jos sää anna, sää ole helppo nakki.

Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.

Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil,
joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!

Totesin olevani taas liian kiltti, sillä peruin maalauspiirini ja tallustelen vastahakoisesti palvelemaan lähimmäistäni. Sen siitä saa, kun on leski ja vapaa ja vielä saanut koulutuksen hoitoalalle. Palvele, niin saat hyvän mielen ja kirkkaamman... Mitä vielä en tässä marmattais, jos niin olisi. Eli olen vain liian kiltti. Sen olen kuitenkin päättänyt, etten iltaani siellä tärvää. Sauna on saatava lämpiämään heti kahden jälkeen ja illalla surffauskurssille kansalaisopistoon.

Mökkeilyä

Mennessä satoi räntää ja tullessa vettä ja niiden ilmojen väliin sijoittui mitä mukavin ja rentouttavin viikonloppu!
Mökki oli tilava, kaksikerroksinen hirsitalo joen rannalla. Sisällä lämpisi takka ja sauna. Joki oli sula uintiin aamuin ja saunasta illoin. Uni karisi silmistä oitis, kun pulahdin kylmään virtaan.
Lenkkeilimme ja katselimme kaunista luontoa, jonka värit olivat pehmeän ruskeat.
Sateella oli mukava istua sisällä, neuloa, keskustella ja katsella ulos ikkunasta.