Lauluilta museolla!

Ikolan museolla oli eilen illalla lauluilta. Mukana oli n. parinkymmenen hengen porukka, seurakunnan kesätyöntekijöiden johdolla. Olipa mukava laulaa yhdessä, pitkästä aikaa. Kiitos kuuluu mukanaolostani hyvälle ystävälleni ja hänen tyttärelleen, jotka jo aamupäivästä muistuttivat tapahtumasta. Kävin ensin kyläilemässä heidän luonaan ja tulin sitten heiltä suoraan laulutapahtumaan.
Ikolan pirtin tupa on tuttuakin tutunpi lapsuudestani. Haimme tästä talosta tarvitsemamme maidon ja talon tytär oli parhain ystäväni ja koulutoverini. Lapsuuden jälkeen olen tavannut hänet vain kerran, eikä silloinkaan hänen uusi sukunimensä jäänyt muistiin. Nyt kaipaan kovasti Leenua, jonka kanssa kesäisin koluttiin Ikolan aitan vintit ja luettiin tyttökirjoja!


Museoalueella on useampana kesänä ollut laliduntamassa kesälampaita. Nytkin siellä käyskentelee viisi suurta mustaa emälammasta yhdessä valkoisen Pastori-pässin kanssa. Emälampaillakin on nimet, mutta jostain syystä muistan vain pässin nimen :)

Lähden viikonlopuksi vierailulle nuorimman kummilapseni kotiin. Tämä poika täytti huhtikuussa 9v, ja minulla on synttärilahja vielä antamatta. Tiedossa on varmasti mukava yhdessäolo mm. traktorin saloihin tutustumalla, uimalla ja pelaamalla. Toivottavasti vanhan ja raihnaan kummitädin voimat riittävän nuoren miehen kanssa touhutessa!

Sunnuntaiaamun rauhaa

 

Heräsin tänään jo klo 5 ja ihmeen virkeänä. Ajattelin kerrankin nauttia aamutunnelmasta. Aurinko paistoi täydeltä terältään metsän takaa, mutta lämpömittari näytti vaiin +8 astetta. Luin hetken Mauri Paasilinnan kirjaa: Korpivaellus, joka kertoo sodan ajasta Rovaniemellä ja sotavankileiriltä Venäjällä. Tietsikka oli auki ja tarkastin sähköpostin, facebookin ja muutaman suosikkiblogini. Jääkaapista löytyi Kuhmosta ostamiani rönttösiä, joista yhden nautin suurella mielihyvällä vihreän teen kanssa.

Poikani on käymässä ja auto kotona. Teki mieli lähteä aamu-uinnille. Nyt ei ollut pukeutumisongelmiä; uimapuku ja aamutakki riittivät mainiosti. Vesi oli ihmeen lämmintä, vaikka eilen tuuli aika navakasti. Järvi oli tyyni, linnut visertivät rantalepikossa ja aurinko paistoi uimapaikalleni. Oi sitä autuutta!

Luin aamupostin (kiitos E:n ja J:n) ja ihastelin nokkosperhosten liitoa kukkasissa. En osaa vieläkään ottaa selvää lähikuvaa, mutta jokunen onnistui lähes siedettävästi.

Nyt lähden keittämään lisää teetä ja nauttimaan toisesta rönttösestä!

Ihanaa sunnuntaita teille jokaiselle!

Kesän kauneutta

Kesää on tullut ihasteltua, vaikka ilmat eivät aina niin kesäisiä olekkaan. Naapurin sireenipensaissa oli juhannuksen aikaan parvi ohdakeperhosia. Kummipoikani tunnisti ne kuvasta niiksi ja ne olivat varmaan vasta tulolennolla tänne pohjoiseen. Mesi näytti maistuvan.




Pari viimeistä viikonloppua seikkailin lähimaastossa Lukaksen kanssa. Se kävelytti minua tiet, vaarat ja rannat läpeensä.




Uimassa Lukas kävi aina, kun vettä oli lähistöllä. Minäkin olen uinut muutaman kerran, täällä ja Sotkamossa. Aamulla ei tule laiskuudelta vain lähdettyä ja illalla on liian väsynyt. Yhdellä uimareissulla kaaduin rantaveteen, seurauksella että molemmat polvet saivat mustelmia ja pienia rikamia. Oikea jalka ei anna vieläkään varata polveen. Tässä iässä tasapaino alkaa uudelleen heittää ja polvet ovat verillä kuin pienellä lapsella :D
Uni on maistunut, vaikka en joka yöksi muista ottaa Peratsinia. Viime yönä piti kuitenkin nousta yhden aikaan lääkekaapille. Uni ei ollut vielä tavoittanut silmäluomiani ja oikeaa kättä särki. Peukalo on ollut pitkään kipeä ja nyt särki koko kättä aina olkapäästä alkaen. (Neulomaan olen kuitenkin päivittäin pystynyt, joten lääkäriä ei ole vielä tarvittu, virn!)


Lukas haettiin illalla kotiinsa Sotkamoon.

Tänään olen vieraillut lapsuuden ystäväni ruokapöydässä; lohi ja uudet perunat aterialla. Kesäpäivät lyhenevät ja illat pimenevät västämättä. Jospa vielä saataisiin nauttia helteestäkin!