Hiljainen viikko

Piinaviikko(lut), Suuri viikko(ort) ja Pyhä viikko(kat), rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Olin Palmusunnuntain viikonlopun siskoni luona, Sotkamossa ja näin siellä muutamia virpojia. Itseni virvottiin keksiviikkoiltana, ystäväni ja hänen tyttärensä toimesta.

Tikkutiistaina vieraili luonani kummityttäreni perheineen. Oli mukava tavata heitä pitkästä aikaa ja varsinkin 1.5v Eppua, joka valloitti minut hymyllään.

Tiistai-iltana osallistuin seurakuntani kirkkoiltaan ja kiersin hiljentymisen polun. Alla olevat kuvat ovat tältä polulta.

 
 
 
 

Eilen oli Kiirastorstai. En jaksanut illalla lähteä kirkkoon, vaikka olisin saanut sinne kyydin useammaltakin taholta. Olin väsynyt fyyfisesti; käveltyäni päivällä useita kilometriä raskas reppu selässäni ja ruokakassi kädessäni. Väsymys oli myös psyykkistä, sillä tämä hiljainen viikko on tuonut niin monella tavoin muistoihin samaisen viikon vuoden takaa, jolloin aviopuolisioni oli vielä elossa. Katselin hänen kuvaansa ja itkin ikävääni.

Pitkäperjantai vie meidät Jeesuksen ristin juurelle, suremaan ja kaipaamaan kuollutta mestaria.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Jes. 53:4-5 KR33/38


Odotan Pääsiäisen iloa ja riemua, sillä hauta on tyhjä ja Kristus on ylösnoussut!